Vuorovaikutuksen merkitys S2-oppijan kielenkehitykselle sekä identiteetille

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä -oppijoiden kielen ja identiteetin kehitystä vuorovaikutuksen kautta. Monikielisyyden lisääntymisen myötä S2-oppijoiden määrä on lisääntynyt. S2-oppijat kokevat kuitenkin ulkopuolisuutta, mikä heikentää heidän identiteettiään. Oppimisen näkökulma painottuu lähikehityksen vyöhykkeen mukaiseen teoriaan, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on edellytys kehitykselle. Monikielisyyttä on tutkittu ennenkin, mutta tämän tutkielman näkökulman mukainen tieto esiintyy hajanaisesti, eikä esiinny laajasti omana tutkimusalanaan. Tämä toimi perusteena kandidaatintutkielman aiheelle.

Tutkimusongelmina tarkastellaan vuorovaikutuksen merkitystä S2-oppijan kielenkehitykselle ja identiteetille, sekä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia S2-oppijoille. Tuloksien mukaan vuorovaikutuksessa mahdollistuu S2-oppijan kielellinen kehitys, mutta tämän vuorovaikutuksen esteenä voidaan pitää myös riittämätöntä kielitaitoa. Tätä estettä pyritään vähentämään opettajan tuella, sekä tarjoamalla S2-oppijalle vuorovaikutustilanteita, joissa ei tarvita laajaa kielellistä osaamista. Erityisesti leikki ja musiikki mahdollistavat S2-oppijoiden vuorovaikutusta sekä kielenkehitystä, ja osallisuuden kautta identiteetti kehittyy.

Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona toimivat suomen- sekä englanninkielinen kirjallisuus sekä tutkimukset. Aineiston pohjalta tarpeellisiksi jatkonäkökulmiksi nousi erityisesti S2-oppijoiden kielellisen arvioinnin haasteet ja S2-oppijan kielenkehityksen tukemisen ja kielitietoisen toiminnan epävarmuus varhaiskasvatuksen työntekijöissä.