Recognizing developmental language disorder : primary school English teachers’ perceptions

Abstract

Developmental language disorder (DLD) affects the abilities to express and understand a language. Children with DLD do not develop key language skills in the expected manner when compared to their peers. Although DLD is known to result in lifelong challenges, the condition is under researched. Typically, DLD has been examined in relation to first language (L1) education, especially reading. However, with the recent changes in the Finnish curriculum, DLD must now be considered in the context of second language (L2) education from first grade onwards.

The main aim of this thesis was to understand how developmental language disorder (DLD) in the context of English language learning is recognized, with the further aim of gathering information how teachers have addressed problems arising from DLD. To tackle the first part of the problem, a checklist or a tool was produced from the review of the literature to help teachers recognize whether a child in their class should be sent for further investigation. This list of DLD behaviors was used in the interviews. In the second phase of the study, the quality of the list was evaluated. In addition, data was gathered concerning teachers experiences of working with chil-dren who have DLD related challenges and identifying where support is needed.

The study showed that teachers had encountered pupils with DLD related challenges and had a range of approaches for addressing these issues. The tool created to help teachers recognize DLD challenges was considered valuable and useful by the teachers. The interviewees recognized DLD related behaviors quite well. The data shows that these kinds of challenges are common, and even though teachers had many ways of supporting these children already, they still need help with coping with the challenges. They need the right kind of support for the pupils and for themselves.

There is no single test to diagnose DLD, but this thesis is significant because it provides a tool for the English teachers, who do not necessarily have the competence to assess children’s special features, to recognize possible DLD and take the issue forward with special education teacher for example to get intensified or special support to a pupil.

Kehityksellinen kielihäiriö (DLD) vaikuttaa kielen tuottamiseen ja ymmärtämiseen eivätkä lasten taidot kehity ikäryhmään kuuluvalla tavalla. Vaikka kehityksellinen kielihäiriö johtaa todennäköisesti elinikäisiin haasteisiin, sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Kehityksellistä kielihäiriötä on tyypillisesti tutkittu suhteessa ensimmäisen kielen (L1) oppimiseen, erityisesti lukemiseen liittyen. Viimeaikaisten suomalaisten opetussuunnitelmien muutosten myötä häiriötä on kuitenkin tarkasteltava myös toisen kielen (L2) opetuksen yhteydessä ensimmäisestä luokasta lähtien.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli ymmärtää, miten kehityksellinen kielihäiriö (DLD) tunnistetaan englannin kielen oppimisen yhteydessä, ja lisäksi tavoitteena oli kerätä tietoa siitä, miten opettajat ovat käsitelleet siitä aiheutuvia ongelmia ja haasteita. Ensimmäisen tavoitteen ratkaisemiseksi kirjallisuuskatsauksen perusteella tuotettiin työkalu tai tarkistuslista, jonka avulla opettajat voivat tunnistaa oppilaiden erilaisia piirteitä ja arvioida, pitäisikö lapsi lähettää lisätutkimuksiin. Tätä työkalua kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvien käyttäytymismallien tunnistamiseen käytettiin haastatteluissa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa arvioitiin listan laadukkuutta ja pätevyyttä. Lisäksi kerättiin englannin opettajien kokemuksia työskennellä lasten kanssa, joilla on kehitykselliseen kielihäiriöön liittyviä haasteita sekä tunnistettiin, missä tukea tarvitaan.

Tutkimus osoitti, että opettajat olivat kohdanneet oppilaita, joilla oli kehitykselliseen kielihäiriöön liittyviä haasteita. Opettajat pitivät arvokkaana ja hyödyllisenä työkalua, joka kehitettiin auttamaan opettajia haasteiden tunnistamisessa. Haastateltavat tunnistivat kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvän käyttäytymisen melko hyvin. Aineisto osoittaa, että haasteet ovat yleisiä, ja vaikka opettajilla oli jo olemassa monia keinoja näiden lasten tukemiseen, he tarvitsevat apua haasteista selviytymiseen.

Kehityksellisen kielihäiriön diagnosoimiseksi ei ole olemassa yhtä testiä. Tämä tutkimus on merkittävä, koska se tarjoaa englannin opettajille, joilla ei ole välttämättä pätevyyttä arvioida lasten erityispiirteitä, työkalun tunnistaa mahdollinen kielellinen kehityshäiriö ja viedä asiaa eteenpäin erityisopettajan kanssa esimerkiksi saadakseen tehostettua tai erityistä tukea oppilaalle.