Järjestystä ja välitiloja : kokemuksia jaetusta asumisesta 2020-luvulla

Abstract

Pro-gradu-tutkielmani aihe on nykypäivän jaettu asuminen, eli asuminen vakituisesti myös muiden kuin ydinperheen kanssa. Käsittelen työssäni esimerkkitapausten kautta opiskelijoiden soluasumista sekä yksityisesti perustetussa yhteisössä asumista. Tutkimukseni tarkoituksena on kartoittaa nykypäivän jaetun asumisen käytännön toteutumista, ihmisten kokemuksia jaetusti asumisesta sekä näiden havaintojen kytköksiä talous- ja kestävyysantropologiseen ajatteluun. Keskeisimpänä aineistona työssäni ovat puolistrukturoiduilla haastatteluilla kerätyt haastatteluaineistot. Lisäksi ymmärrystä täydentääkseni hyödynsin myös virtuaalista etnografiaa Facebook-ryhmän havainnoinnissa sekä pyysin valokuvia yhteisökodista yhdeltä haastatellulta.

Tutkimukseni keskeisimmät havainnot liittyvät jakamisen tuottamaan järjestykseen yhteisessä kodissa sekä jakamisesta nousevien kokemuksien suhteutumiseen kolmannen tilan ja liminaalisuuden käsitteisiin. Pitkäaikaiselle tai toistuvalle jakamiselle olennaista ovat luottamukseen perustuvat suhteet jakajien välillä. Jaetun kodin sisäinen työn ja velvollisuuksien jakaminen perustuukin joustavaan vastavuoroisuuteen, jota voidaan myös vahvistaa sopimuksilla erityisesti silloin, kun jakajia on monta eivätkä he ole entuudestaan tuttuja. Esineiden ja ajan jakaminen yhteisessä tilassa taas vaatii sanallista ja sanatonta neuvottelua siitä, mitä halutaan jakaa milloinkin. Selkeä raja jaetussa kodissa vedetään oman yksityisen huoneen ja muun yhteisen tilan välille. Yksityisessä tilassa esineet ja myös ihmiset ovat jakamispyynnöiltä turvassa ilman erillistä neuvottelua.

Jakamisen käytännön järjestyksestä nousee olennaiseksi teemaksi tietynlainen yhteisessä tilassa vallitseva välillisyyden tuntu, johon kolmannen tilan ja liminaalisuuden käsitteet kytkeytyvät. Yhteinen tila voikin olla jakamisjärjestelyiden asukkaille kolmanteen tilaan verrattavissa, vaikka se ei täysin vastaakaan Oldenburgin määritelmää. Lisäksi kodin jakamiseen vaikuttaa myös usein liittyvän liminaalisen elämänvaiheen kokemus, jossa jakaminen on välivaihe pysyvämpien elämäntilanteiden välillä. Tutkimuksessani tekemieni havaintojen perusteella vaikuttaakin siltä, että jaettu asuminen on lopulta harvalle asukkaalle pysyvä ratkaisu. Kuitenkin jaettu asuminen voi olla erityisesti elämän liminaalisissa vaiheissa juuri sopiva ratkaisu.

Kestävyysnäkökulmasta jaetusti asuminen toimi yksilötasolla erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ylläpidossa. Yhteisöllisyyden tarve nousikin esiin haastatteluissa ja kenties jonkinlainen nykyistä laajempi jakaminen voisikin olla tulevaisuudessa nouseva kiinnostuksen kohde asumisessa. Jaettua asumista voisikin olla hyvä tutkia laajemmin ja selvittää erityisesti sen sovellutusmahdollisuuksia ihmisten hyvinvoinnin ja paremman yhteiskunnallisen kestävyyden edistämisessä.