Sosiaalisen kestävyyden huomioiminen suomalaisen aluekehittämisen ohjauksessa : tarkastelussa Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallitusten aluekehittämispäätökset

Abstract

Politiikassa sosiaalisen kestävyyden kysymykset ovat viime vuosina jääneet ympäristö- ja talouskysymysten varjoon. Pyrkimys vihreään siirtymään on nostanut esiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Useissa maissa on käynnissä polarisoituminen hyvin pärjääviin ja heikosti menestyviin alueisiin. Tutkimuksissa on todettu, että alueiden taloudellisista eroista on tulossa uhka Euroopan vakaudelle, taloudelliselle kehitykselle sekä sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Kestävyyssiirtymän tuomiin muutoksiin liittyy riski, että jo ennalta heikommin menestyvät alueet jäävät jälkeen entisestään.

Tässä pro gradu työssä tarkastellaan, miten sosiaalinen kestävyys ja alueellinen eriarvoisuus huomioidaan suomalaisessa aluekehittämistyössä. Tarkastelukohteena ovat Juha Sipilän 2016–2019 ja Sanna Marinin 2020–2023 hallitusten aluekehittämispäätökset. Aluekehittämispäätös on aluekehittämisen johtava hallinnollinen asiakirja, joka sisältää kullakin hallituskaudella toteutettavat aluekehittämisen painopisteet. Aluekehittämispäätökset käytiin läpi käyttäen määrällistä ja laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Sosiaalinen kestävyys on osa kestävän kehityksen viitekehystä. Sosiaalisella kestävyydellä viitataan ihmisten perustarpeisiin, esimerkiksi köyhyyteen sekä ruoka- ja terveydenhuoltoon. Alueellinen eriarvoisuus syntyy useiden mekanismien kautta. Kapitalistinen talousjärjestelmä tuottaa epätasaista vaurauden kasautumista. Alueellista eriarvoisuutta tuotetaan myös diskursiivisesti poliittisin ja hallinnollisin toimin.

Päätösten perusteella suomalaisen aluekehittämisen sosiaalisen kestävyyden päähuolenaiheet ovat kansalaisten hyvinvointi, osallisuus ja eriarvoisuus. Nämä teemat toistuvat molemmissa päätöksissä. Näiden teemojen lisäksi Sipilän hallituksen aluekehittämispäätöksessä nousee esiin maahanmuuton ja alueellisen eriarvoisuuden teemat. Marinin hallituksen päätöksessä nostetaan lisäksi esiin ilmastonmuutos ja kestävä kehitys sosiaalisen kestävyyden kysymyksinä.

Alueellinen erilaisuus ja eriarvoisuus näyttäytyvät päätöksissä uhkana sosiaaliselle kestävyydelle. Siitä huolimatta alueellista erilaisuutta tuottavat politiikat nousevat esiin kummassakin aluekehittämispäätöksessä. Tämä näkyy pyrkimyksenä kilpailukyvyn nimissä toteutettavaan keskittävään kehitykseen. Etenkin Sipilän hallituksen aluekehittämispäätöksessä tehokkuus ja tasaisuus aluekehittämisen tavoitteina haastavat toisiaan. Kummassakin aluekehittämispäätöksessä pyritään vastaamaan alueellisen eriarvoistumisen kysymyksiin paikkaperustaisen aluekehittämisen voimin.