Sijoitettujen lasten oikeus lähikouluun

Abstract

Lastensuojelun sijaishuollossa olevien lasten opetuksen järjestämisestä on saatavilla hyvin vähän tutkittua tietoa Suomessa. Sijaishuollossa olevien lasten, samoin kuin muidenkin lasten koulunkäynti tulisi järjestää voimassa olevien säädösten ja lakien mukaan lähtökohtaisesti lapsen lähikoulussa, inkluusion periaatteen mukaisesti. Inkluusion mukaan jokaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus opiskella perusopetuksen piirissä omassa lähikoulussa, mihin hänelle on järjestetty riittävät tukitoimet lapsen edun mukaisesti. Sijaishuollossa asuvat lapset voivat käydä koulua lähikoulussa, erityiskoulussa, sijaishuoltoyksikön yhteydessä olevassa kouluryhmässä tai esimerkiksi koulukodissa, joilla on pitkä historia Suomessa. Sijaishuollossa olevan lapsen koulupaikan valintaan osallistuu koulun, lapsen ja vanhempien lisäksi merkittävässä roolissa lapsen sosiaalityöntekijä.

Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään miltä inkluusion toteutuminen sijaishuollossa olevien lasten osalta näyttäytyy tutkimustiedon valossa, miten sijaishuollossa olevien lasten oikeus lähikouluun on huomioitu ja mikä vaikutus inkluusion vastakohdalla eli eriyttämisellä on sijaishuollossa olevien lasten elämään. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui yhteensä 11 tutkimusta. Aineisto koostui suomalaisista tutkimuksista vuosien 2017–2023 ajalta. Saatu aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen mukaan inkluusion toteutumiseen sijaishuollossa olevien lasten osalta vaikut-tavat riittävät olemassa olevat resurssit, joilla voidaan varmistaa, että kaikkien tuen tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan tavallisessa opetusryhmässä oppilaan lähikoulussa. Tutkimuksen mukaan opettajien osaamisen kehittäminen on oleellinen osa inkluusion toteutumista, samoin kuin erilaiset jo olemassa olevat inkluusiota tukevat toimintamallit ja käytänteet. Osaamisen kehittäminen ja toimivien käytäntöjen toteutuminen vaativat riittävät resurssit. Lisäksi sijaishuollossa olevien lasten erityisaseman tunnistaminen ja huomiointi on tärkeää, kun arvioidaan inkluusion toteutumista ja toteuttamista.

Sijaishuollossa olevien lasten oikeus opiskella lähikoulussa vaatii tarkempaa selvitystä ja tutkimusta. Sijaishuollossa olevan lapsen koulupaikan määräytymistä ja siihen liittyvää päätöksentekoa tulisi tutkia lisää, sillä pahimmillaan sijaishuollossa olevan lapsen syrjäytymisriskiä lisätään entisestään eriyttämällä lapsi tarpeettomasti pois lähikoulusta. Inkluusion toteutumisen tukemiseksi on olemassa hyviä keinoja ja käytäntöjä, mutta käytännössä ei kuitenkaan riittävästi osaamista ja resursseja.