”Me saatetaan siis tutkii vaikka tunnin jotain pientä leppäkerttuu” : luonto oppimisympäristönä luontoryhmissä työskentelevien varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksissa

Abstract

Tämä pro gradu- tutkielma tarkastelee varhaiskasvatuksen oppimisympäristöä luontoryhmän kontekstissa. Tutkielmassa selvitetään millaiseksi oppimisympäristöksi varhaiskasvatuksen luontoryhmissä työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat kertovat luontoympäristön. Tarkempana näkökulmana on vuorovaikutuksen tarkastelu. Tarkastelussa on etenkin lapsen, aikuisen ja luonnon suhteet. Tuloksissa tarkastellaan myös kertomuksista tulkittavissa olevaa vertailua varhaiskasvatuksen sisäryhmän oppimisympäristöön. Tässä tutkielmassa oppimisympäristö määritellään paikaksi, tilaksi, yhteisöksi tai toimintakäytännöksi, jonka tarkoituksena on edistää oppimista. Määritelmä sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että luontoympäristö on monipuolinen oppimisympäristö, joka mahdollistaa lapsen oppimisen ja kehityksen eri alueilla. Vuorovaikutusta luontoympäristössä on tutkittu vähemmän, mutta sen piirteiksi ovat osoittautuneet muun muassa luottamus ja vastavuoroisuus.

Tutkielman aineistona on Venla Tammisalon (2020) keräämä aineisto otsikolla ”Luontoympäristössä työskentelevien varhaiskasvattajien kokemuksia työhyvinvoinnista”. Aineisto koostuu 12 teemahaastattelusta. Tässä tutkielmassa aineistoa käytetään soveltuvin osin valitun näkökulman ja tutkimuskysymysten mukaan. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin avulla ja mukana on myös narratiivisen analyysin piirteitä. Analyysikehikoksi valittiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) mukaan oppimisympäristön jaottelu fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen. Analyysikehikko osoittautui osittain vajaaksi kuvaamaan luontoympäristössä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Luonto vain fyysisenä toimintaympäristönä ei kuvannut täysin aineistossa ilmennyttä luonnon osallisuutta ja vaikutusta vuorovaikutukseen.

Tulosluku on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisenä kuvataan lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Siinä keskeiseksi osoittautui luottamus, vastavuoroisuus, lapsilähtöisyys sekä lapsen luontosuhteen syventymisen mahdollistaminen. Toisena tuloslukuna on ryhmän yhteishenki. Siinä keskeisiksi teemoiksi osoittautuivat yhteisön tiiviys, yhteishengen erityisyys, yhteisten kokemusten merkitys yhteishenkeen sekä aikuisten rooli ryhmässä. Kolmas tulosluku käsittelee luontoympäristön vertailua sisäryhmän oppimisympäristöön. Siinä keskeisinä tuloksina näyttäytyy toiminnan pitkäjänteisyys, tilaan ja äänimaisemaan liittyvät kertomukset, turvallisuus sekä luontoympäristön vaikutukset oppimiseen verrattuna sisäympäristöön. Tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että luontoympäristö on etenkin vuorovaikutuksen osalta lapselle sopiva oppimisympäristö. Toisaalta, koska aineistoa ei ollut kerätty oppimisympäristön näkökulmalla aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimusta etenkin suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa.