Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia positiivisesta pedagogiikasta tukea tarvitsevan lapsen kanssa työskenneltäessä

Abstract

Positiivinen pedagogiikka on ollut viime vuosina pinnalla varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Varhaiskasvatuksen resurssipula ja tukea tarvitsevien lasten määrän jatkuva kasvaminen haastavat toimialaa löytämään matalalla kynnyksellä toteutettavia inklusiivisia toimintatapoja ja tukimuotoja. Positiivisesta pedagogiikasta on todettu olevan erityistä hyötyä tukea tarvitseville lapsille. Siksi tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on positiivisesta pedagogiikasta tukea tarvitsevien lasten kanssa työskenneltäessä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu positiivisen pedagogiikan ja tukea tarvitsevan lapsen määritelmiin. Positiivinen pedagogiikka on määritelty onnellisuuden, kukoistuksen, hyvinvointiteorian, luonteenvahvuuksien ja positiivisen pedagogiikan kritiikin avulla. Tukea tarvitseva lapsi on määritelty käytännön näyttäytymisen teoriaa ja varhaiskasvatuksen kolmitasoisen tuen mallia hyödyntäen. Teoreettinen viitekehys sisältää myös varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuksen opettajan määritelmät.

Toteutimme tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, jonka aineiston keräsimme sähköisen kyselylomakkeen avulla. Suuntasimme avoimen kyselylomakkeen varhaiskasvatuksen opettajille. Jaoimme kyselylomakkeen saatesanoineen pohjoissuomalaisen kunnan päiväkodin johtajien sähköpostin välityksellä varhaiskasvatuksen opettajille. Kyselyyn vastasi anonyymisti 24 varhaiskasvatuksen opettajaa. Analysoimme tutkimusaineiston aineistolähtöisen analyysin keinoin.

Tutkimustulokset osoittavat, että positiivinen pedagogiikka tukee tukea tarvitsevaa lasta yhteyden, oppimisen, arjen ja sosioemotionaalisen hyvinvoinnin osa-alueilla. Positiivisen pedagogiikan hyödyntäminen tukee myös varhaiskasvatuksen opettajan työhyvinvointia. Positiivisen pedagogiikan toteuttamisen haasteeksi koettiin resurssipula.

Positive pedagogy has been in the spotlight in the early childhood education environment in recent years. The resource shortage threatening early childhood education and the continuous increase in the number of children with special needs challenge the industry to find inclusive practices and support methods that are easy to implement. Positive pedagogy has been found to be particularly beneficial for children with special needs. Therefore, this study aims to explore the experiences of early childhood education teachers with positive pedagogy when working with children with special needs.

The theoretical framework is based on positive pedagogy and the definition of a child with special needs. Positive pedagogy is defined through happiness, flourishing, well-being theory, character strengths, and criticism of positive pedagogy. A child with special needs is defined by utilizing practical behavior theory and the three-tier support model of early childhood education. The theoretical framework also includes definitions of early childhood education and early childhood education teachers.

We conducted the study as qualitative research, collecting data through an electronic qualitative survey. We targeted the open-ended survey to early childhood education teachers. We distributed the survey along with an introductory letter via the email addresses of kindergarten directors in a municipality in Northern Finland, aiming at early childhood education teachers. A total of 24 early childhood education teachers responded anonymously to the survey. We analyzed the research data using data-driven analysis methods.

The research findings indicate that positive pedagogy supports a child with special needs in areas of connection, learning, everyday life, and socio-emotional well-being. Utilizing positive pedagogy also supports the well-being of early childhood education teachers. However, the challenge in implementing positive pedagogy was perceived to be the resource shortage.