Parodontiitin yhteys Alzheimerin tautiin : nykykäsitys patogeneesimekanismien välisestä yhteydestä

Abstract

Alzheimerin tauti on etenevä aivojen neuroinflammatorinen ja neurodegeneratiivinen sairaus, jonka histopatologiaa leimaavat intrasellulaariset beeta-amyloidin (Aβ) kertymät ja hyperfosforyloituneen tau-proteiinin (pTau) aggregaation seurauksena muodostuneet neurofibrillikimput (NFT). Parodontiitti on etiologialtaan mikrobiaalinen hampaan kiinnityskudosten krooninen tulehdussairaus, joka johtaa pitkittyessään hampaan kiinnityskudosten tuhoutumiseen. Molemmat sairaudet ovat globaalisti merkittäviä pitkäaikaissairauksia aikuisväestössä.

Parodontiitin ja Alzheimerin taudin patogeneesissä yhdistävänä tekijänä toimii tulehdus. Tämä yhteys on herättänyt tutkimuspiireissä kiinnostuksen selvittää parodontiitin patogeneesiin liittyvien tekijöiden yhteyttä Alzheimerin taudin syntyyn. Tarkat solu- ja molekyylitason mekanismit, joiden välityksellä tulehdustekijät ja parodontopatogeenit kulkeutuvat ja välittävät vaikutuksensa suun ja aivojen välillä ovat kuitenkin nykytieteelle vielä epäselviä. Parodontopatogeenien ja niiden metaboliatuotteiden sekä parodontiumista lähtöisin olevien tulehdusvälittäjäaineiden uskotaan kuitenkin verenkiertoon tunkeutuessaan aiheuttavan systeemisen tulehdustilan, jolla uskotaan olevan negatiivinen vaikutus aivojen toimintaan.

Tämä syventävien opintojen tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Lähdeaineisto koottiin PubMed- ja Scopus-tietokannoista valikoiduista tutkimusviitteistä, jotka käsittelevät parodontiitin ja Alzheimerin taudin patogeneesien välistä yhteyttä. Tarkoituksena on tutkimusnäytön pohjalta esitellä niitä solu- ja molekyylitason tapahtumia ja mekanismeja, jotka puoltavat parodontiitin ja Alzheimerin taudin välistä yhteyttä. Tarkoituksena on erityisesti esitellä mekanismeja, joilla keskeinen parodontopatogeeni Porphyromonas gingivalis (P. gingivalis) mahdollisesti myötävaikuttaa neuroinflammaation syntyyn, vaikuttaa veri-aivoesteeseen ja kulkeutuu aivoihin.

Tutkimusten tulokset osoittivat, että P. gingivaliksella ja sen metaboliatuotteilla on kyky penetroitua veri-aivoesteen läpi ja infektoida aivokudosta. P. gingivalis-infektion ja bakteremian havaittiin olevan yhteydessä aivokudoksen patologisiin prosesseihin: mikroglioosiin, astroglioosiin, komplementtijärjestelmän aktivaatioon, tulehdusta indusoivien signalointireittien aktivaation sekä Aβ- ja pTau-assosioituun neuroinflammaatioon ja neurodegeneraatioon.

Tutkimusnäyttö tukee hypoteesia, että suu-aivoakselilla on merkitys Alzheimerin taudin patogeneesissä. Tulevaisuudessa parodontiitin varhaisdiagnostiikalla, hoidolla, potilaan tehokkaalla omahoidon ohjauksella ja hyvien suunhoitotottumusten omaksumisella voi olla entistä painavampi rooli osana ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä myös muistisairauksien ehkäisyn osalta.