Noviisivaiheen erityisluokanopettajien kokemuksia työuran alussa saadusta tuesta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea noviisivaiheessa eli uransa alussa olevat erityisluokanopettajat saavat työhönsä. Lisäksi tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisista työn tukimuodoista noviisivaiheessa olevat erityisluokanopettajat kokevat/kokisivat hyötyvänsä uran alkutaipaleella.

Tutkielma on toteutettu yleisen laadullisen tutkimuksen raameissa ja tutkielman aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkielman aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella tammi-helmikuun vaihteessa 2024. Tutkielmaan osallistui 30 noviisivaiheen erityisluokanopettajaa. Kaikki osallistujat olivat valmistuneet erityisopettajaksi viiden vuoden sisään ja tehneet erityisluokanopettajan työtä alle kolme vuotta.

Tutkielman tulokset osoittavat, että noviisivaiheen erityisluokanopettajien saamassa työn tuessa on vaihtelua. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että noviisivaiheen erityisluokanopettajien työn tukemiseen on jo käytössä noviisivaiheen opettajien hyväksi kokemia työn tukemisen menetelmiä. Toivotuiksi ja hyväksi koetuiksi työn tukimenetelmiksi tässä tutkielmassa paikantui laadukas perehdytys, systemaattisesti toteutettu mentorointi, työnohjaus ja esimiestahon tuki sekä työyhteisöltä saatu matalan kynnyksen tuki. Tutkielmassa mentorointi ja työnohjaus näyttäytyivät aikaisempaan tutkimukseen verraten varsin yleisinä tukimuotoina. Tuloksissa paikantui myös uran alkua haastavia tekijöitä, kuten heikko perehdytys työhön sekä yksinjäämisen kokemus työyhteisössä.

Erilaisten hyväksi koettujen tukimenetelmien, kuten laadukkaan perehdytyksen, mentoroinnin ja työnohjauksen saatavuutta sekä systemaattisuutta kehittämällä voitaisiin vielä paremmin tukea noviisivaiheen erityisluokanopettajien kiinnittymistä työelämään. Työyhteisöissä tulisi kiinnittää huomiota myös avoimuuteen ja yhteisen vastuun kulttuurin vaalimiseen.