Lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut ihmissuhteiden kutoumina

Abstract

Tiivistelmä

Artikkelissa tarkastellaan vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisiä lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja. Tutkimuksessa kysytään: millaisista ihmissuhteista vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisissä varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa kerrotaan? Varhaiskasvatus-suunnitelmakeskustelujen tarkastelussa sovelletaan Buberin dialogisfilosofista teoriaa sekä kerronnallisuutta. Aineisto koostuu kolmesta vanhemman ja varhaiskasvatuksen opettajan välisestä videoidusta keskustelusta. Tutkimus osoittaa, että keskustelut ovatmoninaisista suhteista kertomisen areenoja, eikä niissä ole kyse pelkästään vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisistä suhteista tai lapsesta. Tutkimus paljastaa keskusteluiden kerroksellisuuden ja monimuotoisuuden. Tulokset nostavat esiin Buberin Minä–Sinä-ja Minä–Se-luonteiset suhteet sekä suhteissa toteutuvan etäisyyden ja läheisyyden akseleilla tapahtuvan liikkeen. Tutkimus haastaa tunnistamaan, että varhaiskasvatus-suunnitelmakeskusteluissa lapsi kerrotaan osaksi moninaisten ihmissuhteiden kutoumaa.

Abstract

The article focuses on the discussions between parents and early childhood education (ECE) teachers about children's individual early childhood education plans (IEP). The study asks: what kind of relationships are narrated in the IEP discussions between parents and early childhood education teachers? In the study of IEP discussions, Buber’sdialogue-philosophical theory and narrativity are applied. The research material consists of three videorecorded discussions between parents and ECE teachers. The research shows that IEP discussions are arenas for narrating diverse relationships, and they are not just about relationships between parents and teachers or about the child. The study reveals the layeredness and diversity of discussions. The results raise Buber's I–Thou and I–It -relationships, as well as the movement between relationships on the axles of distance and closeness. The study challenges to acknowledge that in IEP discussions, children are narrated as part of the weaving of multiple relationships.