Inkeri Anttilan näkemys kriminologiasta ja kriminaalipolitiikasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin Inkeri Anttilan (1916-2013) näkemystä kriminologiasta ja kriminaalipolitiikasta 1960-1990-lukujen aikana. 1960-luvulla rikollisuuden tutkimuksessa tapahtui murros, jossa yhteiskunnan yleinen liberalisoituminen vaikutti näkemyksiin myös tarkasteltaessa rikollisesti käyttäytyvää yksilöä tai rikollisuutta ilmiönä ylipäänsä. Näistä yksi merkittävimmistä tutkijoista oli Inkeri Anttila. Hän oli ensimmäinen nainen Suomessa, joka väitteli lakitieteen tohtoriksi vuonna 1946, ja myöhemmin hänestä tuli rikosoikeuden ensimmäinen naisprofessori vuonna 1961. Uransa aikana hän kehitti kriminologista tutkimusta ja painotti kriminologisen tutkimuksen tärkeyttä osana kriminaalipoliittista päätöksentekoa.

Keskeinen tutkimustehtäväni on selvittää, minkälaista kriminologista tutkimusta sekä kriminaalipolitiikkaa Inkeri Anttila ajoi, ja kuinka hänen kriminologinen tutkimuksensa sekä kriminaalipoliittinen ajattelu muuttuivat käsiteltävän ajanjakson aikana. Tutkielmassani lähestyn kriminologiaa ja kriminaalipolitiikkaa teemoittain omissa luvuissaan. Ensimmäisessä luvussa perehdyn Anttilan kriminologiseen tutkimukseen teemojen piilorikollisuuden, rikollisuustilastot ja niiden nousun sekä rikollisen ja uhrin määritelmän kautta. Toisessa luvussa keskityn hänen kriminaalipoliittiseen ajatteluunsa. Selvitän Anttilan keskeiset käänteet kriminaalipoliittisessa vaikuttamisessa, rankaisukeskeisen yhteiskunnan kritisoimisen ja tasa-arvon näkymisen kriminaalipoliittisessa ajattelussa.

Anttilan kriminologinen tutkimus ja kriminaalipoliitiittinen ajattelu painottui pääosin samanlaisena vuosien aikana. Kriminologian tutkimuksen keskeinen painopiste oli piilorikollisuustutkimuksissa ja sen tärkeyden korostamisessa. Piilorikollisuuden vaikutus näkyi muun muassa viktimologian kehityksessä sekä kriminaalipoliittisessa ajattelussa. Keskeistä oli ymmärtää, että rikoksia saattoi tehdä myös ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat henkilöt. Aikaisemmin rikollisen leima oli ollut alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvalla henkilöllä.

Anttilan kriminologiseen tutkimukseen ja kriminaalipoliittiseen ajatteluun vaikutti 1960-luvulla yhteiskunnan poliittisen ilmapiirin liberalisoituminen ja uusklassistisen rikosoikeuden nousu. Tarkoituksena oli uudistaa rikoslakia niin, että rankaisukeskeisyys jäisi pois ja tilalle tulisi maltillisemmat rangaistustoimenpiteet rikoksille. Uudistusten tarve oli seurausta siitä, kuinka Suomessa oli muihin Pohjoismaihin nähden korkeat vankiluvut. Anttilan ohella uudistuksia rikoslakiin halusi myös Marraskuun liike.