”Mitä helkatin järkeä siin ́ on; tutkii käytäntöjä eikä halua olla muuttamassa niitä käytäntöjä paremmaksi?” : tutkijoiden kokemuksia tiedesparrauksesta ja tiedeviestinnästä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa tutkijoiden kokemuksista tieteen ja politiikan rajapinnalla. Tutkimuksessa haluttiin tietää, millaisia kokemuksia tutkijoilla oli tiedesparraukseen osallistumisesta, millaisia tiedeviestinnällisiä haasteita tieteen ja politiikan rajapinnalla on sekä sitä, oliko tiedesparrauksella vaikutuksia. Tutkijoiden kokemuksia vuorovaikutteisesta tiedevälittämisestä on tutkittu vain vähän.

Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Haastateltavana oli tutkijoita (n=5), jotka osallistuivat luonnonsuojelulain (9/2023) tiedesparraukseen vuosina 2020–2021. Tiedesparraus kehitettiin yhteistyössä Suomalaisen Tiedeakatemian ja ministeriöiden kanssa vahvistamaan päätöksenteon tietopohjaa. Haastatteluaineisto kerättiin syksyn 2023 aikana. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.

Haastateltujen tutkijoiden mukaan tiedesparraukseen osallistuminen oli kokonaisuutena mielenkiintoinen ja tuloksekas kokemus. Tutkimustulosten perusteella tiedesparraukseen osallistuneet tutkijat kokivat instrumentin onnistuneeksi. Vuorovaikutteinen työtapa ja fasilitaattoreiden läsnäolo koettiin tuottavan sellaisen ympäristön, jossa tutkimustiedolla oli mahdollisuus tulla kuunnelluksi ja ymmärretyksi. Luonnonsuojelulain tiedesparraus näkyi haastateltavien näkemysten mukaan valmistuneessa luonnonsuojelulaissa (9/2023). Tiedesparrauksen suoraa vaikutusta on kuitenkin mahdotonta todistaa, sillä lainvalmisteluun ja päätöksentekoprosessiin vaikuttavat monet tekijät tiedesparrauksen ohella.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tutkijoiden kokemusten mukaan vuorovaikutukseen perustuvalla tiedevälittämisellä voidaan lisätä ymmärrystä tieteen ja politiikan välissä sekä saada aikaan tehokkaampaa tutkimustiedon hyödyntämistä.