Satire against romanticised tragedy in Ottessa Moshfegh’s novel My Year of Rest and Relaxation

Abstract

This thesis analyses the use of satire against the literary phenomenon of romanticising tragedy in Ottessa Moshfegh’s novel My Year of Rest and Relaxation (2018). The historical background examines the causes of female characters being misinterpreted and misvalued in literature: a problem caused by the real-life oppression of women, where gendered norms have enforced inaccurate claims on women’s ability to function as human. The lack of female jurisdiction outside domestic affairs has led to women’s long-instilled exclusion from literary circles, which in turn has had a debilitating effect on why the tragedy of female characters is heavily romanticised; to both keep control over women, and find catharsis in the suffering of beautiful creatures. The methodological framework of the thesis consists of close reading and critical analysis of satire, implemented through the treacherous observations of the unreliable narrator. The narrator is an unnamed young woman plagued by her insatiable desire to sleep, finding the comatose state as the only escape from her anxieties, being prepared to continue the habit by any means necessary. The absurdity of the satire allows the reader to examine the narrator as a troubled person in a regretfully absurd situation, instead of an enviable entity. The thesis concludes that the novel successfully uses satire to create a complicated female character, where her suffering resists romanticisation through its graphic depictions of dysfunctional relationships, trauma, mental illness, and declining health.

Tämä kandidaatintutkielma analysoi, kuinka satiirin käyttö Ottessa Moshfeghin romaanissa Vuosi horroksessa (2018) hylkää tragedian romantisoinnin. Historiallinen taustatutkimus tutkii syitä naishahmojen väärinymmärrykseen ja aliarvostukseen kirjallisuudessa: ongelman pohjana esiintyy tosielämän naissorto, jolloin sukupuolinormit ovat toteuttaneet vääräluuloja naisten kyvyistä toimia inhimillisesti. Naistoimivallan puute kotipiirin ulkopuolella on myös johtanut naisten pitkäaikaiseen poissulkemiseen kirjallisuuspiireissä, millä on ollut yleisvaikutus naishahmojen tragedian romantisoinnilla. Niin naisten yhteiskunnallinen hallitseminen, kuin myös katarsiksen etsiminen kauniiden olioiden kärsimyksen kautta, jatkaa ongelmallista ja liiallista naishahmojen romantisointia. Tutkielman metodologinen viitekehys koostuu satiirin lähiluvusta ja kriittisestä analyysista. Satiiri puolestaan muodostuu epäluotettavan kertojan petollisten havaintojen kautta. Kertojana toimii nimetön nuori nainen, jota vaivaa kyltymätön halu nukkua. Kertoja on valmis varmistamaan tapansa jatkuvuuden hinnalla millä hyvänsä. Satiiri mahdollistaa lukijan todistavan kertojan levottomana ihmisenä surullisen absurdissa tilanteessa kadehdittavan kokonaisuuden sijaan. Opinnäytetyön johtopäätöksenä on, että romaani onnistuneesti toteuttaa satiirin vastakeinona tragedian romantisoinnille vastenmielisten ihmissuhde-, trauma-, mielenterveys- ja kehokuvausten myötä.