Tietoisuustaitojen mekanismit psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee tietoisuustaitojen mekanismeja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä korkeakouluopiskelijoilla. Tarkoituksena on kartoittaa, mitä aiheesta on tähän mennessä tutkittu sekä jäsentää tietoa mekanismien toiminnasta psyykkisen hyvinvoinnin kontekstissa. Tavoitteena on myös täsmentää, mitkä mekanismit ovat olennaisia juuri korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista on noussut suuri huoli viime aikoina, ja tilastot kertovat opiskelijoiden kokevan suurempaa psyykkistä kuormittuneisuutta muuhun väestöön verrattuna. Tämä perustelee tutkimuksen kohdentamista juuri korkeakouluopiskelijoita koskevaksi. Tietoisuustaidot ovat myös aiheena nousseet viime aikoina pinnalle, ja ne toimivat matalankynnyksen apuna ja ennaltaehkäisevänä keinona, mikä perustelee juuri tietoisuustaitojen valintaa tutkimukseni kohteeksi.

Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka mahdollisti aiheen luotettavan ja laadullisen tarkastelun. Tutkimuksen aineisto on kerätty systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaisesti tarkkoja kriteerejä hyödyntäen, jonka myötä tutkimukseen valikoitui 20 artikkelia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti ja systemaattisuutta hyödyntäen.

Katsauksen perusteella voidaan sanoa, että tutkittuja mekanismeja tietoisuustaitojen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä löytyi paljon ja nämä mekanismit vaikuttavat hieman eri puoliin psyykkisessä hyvinvoinnissa. Korkeakouluopiskelijoiden kannalta merkittäviksi mekanismeiksi nousi etenkin tavoitesuuntautuneisuus, itsetunto, itsensä hyväksyminen, kokemuksellisen välttämisen ja ajatusten välttämisen vähentyminen, tunteiden säätely, resilienssi, uudelleen havaitseminen sekä kognitiivinen reaktiivisuus. Tietoisuustaitojen mekanismit näyttäisivät vaikuttavan etenkin psyykkisen oireilun vähentämiseen, negatiivisten tunteiden käsittelyyn sekä itseohjautuvuuteen. Suurin osa tutkimuksista oli poikittaistutkimuksia, jonka perusteella kausaalisia suhteita ei voida selvittää, minkä vuoksi lisää tutkimusta tarvittaisiinkin etenkin kokeellisista- sekä pitkittäistutkimuksista.