Svaavokaalin ja inessiivin päätteen variaatio kittiläläisten nuorten puheessa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kahden eri kielenpiirteen variaatiota kittiläläisten nuorten puheessa. Tutkimani kielenpiirteet ovat svaavokaali ja inessiivin päätteen variaatio. Tutkimukseni on teoreettiselta ja metodiselta viitekehykseltään dialektologinen variaation tutkimus. Olen kerännyt aineiston Kittilän yläkoulusta. Tutkimukseen osallistui 16 informanttia. Heistä kahdeksan on tyttöä ja kahdeksan poikaa. Informantit ovat iältään 13–15-vuotiaita.

Kittilässä puhutaan Ounasjoen välimurretta, joka sisältää piirteitä sekä Kemin että Tornion murteista. Nykyisessä murreryhmityksessä alue sisältyy Kemin murteisiin. Tutkimuksessani selvitän, millaisia eri variantteja tutkimani kielenpiirteiden edustuksessa esiintyy ja miten vanhempien taustat vaikuttavat mahdolliseen variaatioon. Tutkimuksessani tarkastelen myös, miten sukupuoli vaikuttaa svaavokaalin ja inessiivin päätteen variaatioon. Analyysivaiheessa otan huomioon myös keskustelukumppanin mahdollisen vaikutuksen nuorten puheeseen. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:

1) Kuinka paljon nuorten puheessa esiintyy svaavokaalia? 2) Missä konsonanttiyhtymissä svaavokaali esiintyy? 3) Millaista variaatiota inessiivin päätteessä esiintyy? 4) Miten tutkimani kielenpiirteet varioivat sukupuolittain? 5) Miten vanhempien alueelliset taustat näkyvät nuorten kielenkäytössä?

Svaavokaali esiintyy tutkimukseni mukaan 35,6 prosentissa kaikista sellaisista tapauksista, joissa svaavokaali olisi mahdollinen. Svaavokaali edustuu aineistossani konsonanttiyhtymissä lj, lk, lm, lp, lv, hj, hl, hm, hn, hv, nh, nj ja rj. Aineistossani esiintyy eniten svaavokaalia konsonanttiyhtymässä rj. Svaavokaalin esiintymistaajuus tässä konsonanttiyhtymässä on noin 73 prosenttia. Svaavokaali edustuu enemmän poikien kuin tyttöjen puheessa. Poikien puheessa svaavokaali esiintyy 55,1 prosentissa kaikista sellaisista tapauksista, joissa svaavokaali olisi mahdollinen, ja tytöillä vastaava luku on 18,8 prosenttia.

Kittilän murre on saanut piirteitä Kittilän eteläpuolella sijaitsevasta pohjalaiskiilasta. Pohjalaiskiilaan kuuluu Simo, Keminmaa, Tervola ja Rovaniemi. Svaavokaalin raja siirtyy tutkimusten mukaan pohjoiseen, ja sitä on tavattu vuonna 2000 jo Sodankylässä ja sen pohjoispuolella

Aineistossani esiintyy inessiivin päätevarianteista geminaatta-s:llinen -ssA (esim. talossa), yksinäis-s:llinen -sA (esim. talosa) ja loppuheitollinen -s (esim. talos). Kittiläläisten nuorten puheessa esiintyy tutkimukseni perusteella eniten geminaatta-s:llistä varianttia, ja sen esiintymistaajuus aineistossani on 85,5 prosenttia. Geminaatta-s:llisen variantin esiintyvyydellä ei ole suurta eroa sukupuolittain, kun sen esiintymistaajuus on tytöillä 87,3 prosenttia ja pojilla 82,7 prosenttia. Toiseksi yleisin inessiivin päätteen variantti on loppuheitollinen variantti, ja sen esiintymistaajuus aineistossani on 8,2 prosenttia. Sukupuolittainen ero on tässä variantissa suurempi kuin geminaatta-s:llisessä variantissa. Harvinaisin aineistossani esiintyvä inessiivin päätevariantti on yksinäis-s:llinen variantti. Sen esiintymistaajuus aineistossani on 6,2 prosenttia, eikä sukupuolittainen ero sen yleisyydessä ole suuri, vain 1,4 prosenttiyksikköä. Yllättävää on, että yksinäis-s:llinen varianti esiintyy enemmän tyttöjen kuin poikien puheessa. Tutkimustulosteni valossa Kittilä kuuluu enemmän Kemin kuin Tornion murrealueeseen. Tutkimusteni valossa Kittilän murteessa on myös selvä pohjalainen kerrostuma.