“Actually, I have a great story about that” : the employment of embodied resources in story beginnings

Abstract

This thesis aims to examine how interlocutors utilize gaze, gestures, and body posture in story beginnings in casual conversation. A story beginning is in this thesis understood to consist of a possible story preface and the background segment. To examine the topic, conversation analysis is employed to analyze 19 instances of storytelling sequences, which have been collected from an hour-long video recording of a casual conversation between three participants. The data has been accessed from the Oulu Video Corpus of English and Finnish.

The findings suggest that the tellers of stories may assume either an active or inactive stance towards looking at the recipients in the story beginning. Inactive gaze refers to the teller looking at somewhere else than at the recipients, and active gaze refers to the teller looking at the recipients. Active gaze is utilized especially in story prefaces and when the teller joins in to ongoing talk, especially when they do so in overlap with the previous speaker. Inactive gaze is utilized the most when the teller is occupied with a competing embodied activity as they begin their story, such as opening a cookie package. Inactive gaze is also often used in story background sections. Inactive gaze may often be accompanied by pauses or self-repairs produced by the teller.

Pointing gestures are the most common gestures used in the data, and they are used to self-select the teller as the next speaker or to select the primary recipient for the story. Gestures are also used to refer to items relevant for the story. At times, the tellers assume a telling position to make visible a change in the flow of the conversation, making a storytelling visible. The recipients also utilize a listening position in one of the story instances to signal their engagement and listenership.

Overall, the study shows that story beginnings are a highly multimodal activity in which the tellers may utilize various embodied resources together with talk to help secure tellership and signal the beginning of a storytelling.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten keskustelijat käyttävät katsetta, eleitä, ja kehoa kertomusten aloituksissa vapaamuotoisessa keskustelussa. Kertomuksen aloitus viittaa tässä tutkielmassa kertomuksen mahdollisen etiäisvuoron ja taustoitusosion muodostamaan kokonaisuuteen. Aihetta tutkitaan keskusteluanalyysin avulla. Analysoitavana on 19 kertomuksen aloitusta tunnin mittaisesta videotallenteesta, jossa kolme osallistujaa keskustelee arkisessa tilanteessa. Aineisto on saatu Oulu Video Corpus of English and Finnish -korpuksesta.

Analyysi osoittaa, että kertojat voivat käyttää katsettaan kertomusten aloituksissa joko aktiivisesti tai passiivisesti. Aktiivisella katseella viitataan siihen, että kertoja katsoo kuulijoita, ja passiivisella katseella viitataan siihen, että kertoja katsoo jonnekin muualle kuin kuulijoihinsa. Aktiivista katsetta käytetään enimmäkseen kertomusten etiäisvuoroissa tai kun kertoja liittyy meneillään olevaan keskusteluun, etenkin jos tämä tapahtuu osittaisessa päällekkäispuhunnassa. Passiivista katsetta käytetään enimmäkseen silloin, kun kertoja osallistuu samalla kilpailevaan keholliseen toimintaan, esimerkiksi keksipaketin avaamiseen. Passiivista katsetta käytetään myös usein kertomusten taustoitusosioissa, joiden yhteydessä ilmenee usein taukoja tai kertojan itsekorjausta.

Osoittavia eleitä käytetään aineistossa eleistä eniten ja niiden avulla pyritään saamaan puheenvuoro itselle tai valitsemaan kertomuksen ensisijainen vastaanottaja. Eleiden avulla tehdään näkyväksi myös esineitä, jotka ovat kertomuksen kannalta tärkeitä. Ajoittain kertojat hyödyntävät tietynlaista kertomisasentoa, jonka avulla he tekevät tulevan kerronnan näkyväksi, kuten myös muutoksen keskustelun kulussa. Vastaanottajat hyödyntävät myös niin kutsuttua kuunteluasentoa, joiden avulla he tekevät vastaanottajan roolinsa ja sitoutuneisuutensa kertomukseen näkyviksi.

Kaiken kaikkiaan, tutkielma osoittaa, että kertomusten aloitukset tuotetaan multimodaalisesti, ja että kertojat voivat käyttää monia kehollisia resursseja puheen lisäksi saadakseen puheenvuoron ja osoittaakseen kertomuksen olevan alkamaisillaan.