Behavioraaliset vinoumat projekti-investoinneissa ja niiden haittoihin vaikuttaminen

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää ja havainnollistaa behavioraalisten tekijöiden olemusta projekti-investointien kontekstissa. Loin tutkielmani teoriapohjan katsastamalla aiempaa kirjallisuutta ja tutkimusta liittyen käyttäytymistaloustieteeseen sekä -rahoitukseen. Liitin tämän projekti-investointien kontekstiin aiheeseen relevanttien artikkeleiden tukemana. Tältä pohjalta pystyin luomaan hyvin kattavan, mutta hyvin jäsennellyn kokonaiskuvan lukijalle projekti-investointien behavioraalisuudesta.

Kirjallisuutta löytyi kattavasti käyttäytymistaloustieteestä ja –rahoituksesta. Valitsin tutkielmaani sellaisia tieteisartikkeleita, jotka käsittelevät parhaiten projekti-investointien päätöksentekoon sopivia ilmiöitä. Kuvasin erilaisia heuristiikoita eli rationaalisen pohdinnan “oikoreittejä”, yleisistä esitaipumuksia, kuten omien kykyjen yliarviointia ja liiallisesta itseluottamusta, prospektiteoriaa ja yhteiskuntapoliittisista jänniteasetelmia, joita ilmenee erityisesti ahdistavissa päätöksentekotilanteista, kuten tappiolliseksi osoittautuvissa suurissa projekteissa. Heuristiikoihin liittyi muun muassa koko yrityksen laajuisin WACC:in käyttö, aiempiin arvoihin ankkuroituminen ja tunnistaminen. Esitaipumuksia olivat liiallinen itseluottamus ja ylioptimistisuus. Sosiaalipoliittisissa tekijöissä esille tulivat esimerkiksi projektien tahallinen vääristäminen ja muut odotuksien aiheuttamat paineet. Sosiaalisia paineita ei tule pelkästään organisaation sisältä, mutta erityisesti julkisen sektorin projekteilla voi olla useita sidosryhmiä, jotka asettavat projektille odotuksia.

Syyseuraussuhteiden muodostamisen vaikeudesta huolimatta, pystyin todentamaan behavioraalisia ilmiöitä projekti-investoinnista vahvasti. Koska psykologisia ja sosiaalisia ilmiöitä on vaikeaa mitata numeraalisesti, luotin tutkielmassani kysely-, ja tapaustutkimukseen, sekä kvalitatiiviseen tutkimukseen. Prospektiteorian mukainen riskikäyttäytymisen ja arvostuksen muutos on selvää projekti-investoinneissa ja sille on paljon näyttöä. Esitaipumukset, kuten liiallinen itseluottamus ja ylioptimistisuus voidaan myös nähdä näkyvänä virheisiin johtavana tekijänä. Nämä ovat vaikuttavia tekijöitä erityisesti projektin ensirahoituspäätöksissä ja kokeneemmilla päätöksentekijöillä. Sosiaalipoliittisten paineiden ja organisaation asettamien insentiivien vuoksi ylioptimistisuus voi olla myös tahallista, jotta juuri oma projekti päästäisiin toteuttamaan (Pinto, 2014). Sosiaaliset paineet voivat olla myös polkuriippuvuuteen johtava tekijä, kuten Shorehamin ydinvoimalan tapaustutkimuksesta ilmeni. (Ross & Staw, 1993). Kun organisaatio on kokonaisuutena sitoutunut projektiin, on yksittäisen toimijan vaikea osoittaa epäilystään projektin onnistumiseen. Pettymyksen tuottaminen ja vastuu tappiollisesta projektista on ahdistavia tunteita, joita on vaikea käsitellä, jos organisaatiossa ei ole oikeanlainen ilmapiiri.

Tutkielmani ei löytänyt vahvaa suoranaista näyttöä esittämieni esimerkkiheuristiikoiden käytöstä projekti-investointien konteksteista, mutta ne ovat merkittäviä päätöksentekotyökaluja kaikilla aikuisilla (Taylor, Marsh & Samanez-Larkin, 2023). Tutkielmassani kuitenkin selkeni, että päätöksentekijöillä on projekti-investoinneissakin taipumusta yleiseen intuition luottoon ja esimerkkiheuristiikoita muistuttavaan käytökseen (Leyborne & Sadler-Smith, 2006). Shorehamin esimerkissä päätöksentekijät ankkuroitumisen heuristiikan mukaisesti kiintyivät myöhemmässäkin vaiheessa alkuperäisiin odotuksiin projektista, ja osaksi tästä syystä eivät keskeyttäneet projektia selvistä vaikeuksista huolimatta (Ross & Staw, 1993). Heuristiikoita ja nyrkkisääntöjä voi käytännössä olla lukemattomia määriä ja näytön vähäisyys voi johtua behavioraalisuuden tutkimuksessa vain siitä, että asioista käytetään eri termejä tai niitä ei nimetä lainkaan.

Behavioraalisuus ei välttämättä tuota suoranaisesti negatiivisia vaikutuksia projekteihin tai johda huonoihin investointipäätöksiin, mutta se todellakin aiheuttaa toiminnan epävarmuutta. Liiketoiminnan ennalta-arvattavuuden vuoksi olisi tämän vuoksi suotuisaa, että erityisesti negatiivisia haittoja pyrittäisiin vähentämään. (Leyborne & Sadler-Smith, 2006) Behavioraalisista tekijöistä ei päästä eroon eikä niistä kannatakaan, sillä ne kuitenkin ovat jonkinlaisesti perusteltu. Omat behavioraaliset taipumukset ovat kuitenkin kannattavaa tunnistaa ja tiedostaa päätöksenteossa, jotta päätöksen voidaan itsenäisesti tehdä mahdollisimman objektiivisesti ja kaikki ominaisuudet mukaan huomioiden. Proaktiivisiin keinoihin liittyy muun muassa työilmapiirin kehittäminen, oikeanlaisten insentiivien asettaminen projektien parissa työskentelyyn, sekä erilaiset ajatuspajat, joissa voidaan pohtia projektin erilaisia kompastuskiviä. Lähtökohtaisesti rahoituspäätökset kannattaa kuitenkin tukea pätevillä, perinteisillä investointilaskelmilla, kuten yksinkertaisella nettonykyarvolaskelmalla.

Kandidaatintutkielmani oli mieluisaa tehdä aiheesta, jota on omalla opiskelu-urallani vähäisesti käsitelty. Näitä teemoja on ainoastaan sivuutettu rahoituksen kursseilla. Tutkimusta on kattavasti, mutta se silti oli jokseenkin jäänyt minun tietoisuudestani pimentoon. Tätä kattavaa tutkimusta tulisi hyödyntää yhä lisää niin yritysmaailmassa, kuin akateemisessa maailmassakin. Aiempi huomioni siitä, että kokemuksen karttuessa tunnepohjaisiin päätöksentekokeinoihin luottaminen kasvaa osoittaa sen, että aktiiviselle reflektiolle ja omasta näkökulmasta irtautuminen on jatkuvasti tarpeellista omallakin urallani.

Tutkimusta projekti-investointien rahoituksen ja päätöksien behavioraalisuudesta olisi mielenkiintoista jatkaa keskittymällä eroihin muiden investointien behavioraalisuuteen nähden. Projektien pitkäaikaisuus ja yksilöllisyys osoittautui jo omassa pohdinnassani muokkaavan inhimillistä suhtautumista liiketoimintaan.