Muistisairaiden henkilöiden hoitajien vuorovaikutuksen ohjaaminen ja tukeminen

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee muistisairaiden henkilöiden hoitajien vuorovaikutusinterventioiden menetelmiä sekä näiden epäsuorien interventioiden mahdollisia vaikutuksia muistisairaan ja hoitajan väliseen vuorovaikutukseen. Muistisairaus on etenevä, aivoja rappeuttava sairas, joka vähitellen johtaa myös puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksiin. Sairaudestaan huolimatta ihmisellä on tarve olla vuoro-vaikutuksessa. Vuorovaikutussuhteet vaikuttavat omanarvontunteeseen, toimintakykyyn ja minäkuvaan. Vuorovaikutuksella on iso merkitys niin ikään muistisairaan ja hoitajan stressiin, elämänlaatuun ja yleiseen hyvinvointiin.

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus; aineistona käytettiin kahdeksaa vuosina 2016–2023 julkaistua interventiotutkimusta. Jokaisessa tutkimuksessa käsiteltiin eri interventio-menetelmää. Kuudessa tutkimuksessa mukautettiin olemassa olevaa menetelmää, kahdessa pilotoitiin kokonaan uusi menetelmä. Neljässä tutkimuksessa tavoitteena oli tukea ja ohjata omaishoitajan ja neljässä hoitoalan tai terveydenhuollon ammattilaisen vuorovaikutusta muistisairaan kanssa.

Interventiomenetelmiä tarkasteltiin viidestä laadullisesta muuttujasta käsin: menetelmällisestä otteesta, tavoitteista, suhteesta aikaisempiin menetelmiin, suhteesta käytäntöön sekä seurannasta ja arvioinnista. Tulokset osoittivat, että menetelmät olivat varsin heterogeenisiä, mikä on yhteneväistä muiden tutkimusten kanssa. Menetelmällisesti interventiot jakaantuivat kahteen pääryhmään: omaishoitajien interventioita yhdisti menetelmien henkilökeskeisyys, hoitoalan ammattilaisten interventioita puolestaan institutionaalisuus. Omaishoitajille suunnatuissa interventioissa menetelmät painottivat kielen arvoa arkisena sosiaalisena toimintana. Hoitolaitoksissa kielen arvo syntyy instituutiosta ja sen työtehtävistä käsin. Pääsääntöisesti kaikki menetelmät kuitenkin paransivat muistisairaan ja hoitajan välistä vuorovaikutusta. Tulokset ovat näin samansuuntaiset aikaisempien tutkimuksien kanssa.

Kandidaatintutkielman tuloksista voidaan päätellä, että vaikka hoitajien epäsuorien vuorovaikutusinterventioiden menetelmät ovat heterogeenisiä, niillä on pääosin saavutettu niille asetetut vuorovaikutustavoitteet. Yleisesti ottaen muistisairaan henkilön hoitajan interventioita on kuitenkin tutkittu vielä varsin rajallisesti. Jatkotutkimusten kannalta olisi tärkeää pyrkiä yhtenäistämään arviointimenetelmiä ja -mittareita sekä raportointitapoja, jotta tutkimusten ja niiden tulosten vertaaminen olisi aikaisempaa selkeämpää ja luotettavampaa.