Selektiivisen mutismin kuntoutukseen käytettävät menetelmät ja niiden tehokkuus

Abstract

Selektiivinen mutismi (SM) on yleensä lapsuusiässä puhkeava ahdistushäiriö, jossa henkilö ei kykene puhumaan tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka osaisi puhua. Häiriö on suhteellisen harvinainen ja siksi sen kuntoutusmenetelmistä on tehty vain vähän tutkimusta. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia menetelmiä SM:n kuntoutuksessa käytetään ja kuinka tehokkaita menetelmät ovat. Tutkielmassa tarkasteltiin myös erilaisia kuntoutuksen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Kandidaatintutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja tulososiossa käytettiin kahdeksaa tutkimusartikkelia. Artikkelit on julkaistu tieteellisissä aikakauslehdissä vuosien 2008–2019 välillä. Jokainen artikkeli käsitteli erilaista SM:n kuntoutusmenetelmää ja sen tehokkuutta. Kuntoutusmenetelminä olivat S-CAT, Sosiaalinen ongelmanratkaisu, CBT, MCBT, Multimodaalinen hoito, PCIT-SM, Lasten ja huoltajien ryhmäterapia sekä lääkitys.

Tulokset osoittivat, että kaikista edellä mainituista kuntoutusmenetelmistä voi olla jonkin asteista hyötyä SM:n kuntoutuksessa. Etenkin kognitiivisista käyttäytymisterapioista saatiin hyviä tuloksia ja paranemisprosentti oli suuri. Perheen hoitomyöntyvyydellä, perheessä esiintyvillä SM-tapauksilla, oireiden vakavuudella lähtötilanteessa, hoitoon sitoutumisella ja lasten iällä havaittiin olevan yhteyttä kuntoutuksen tehokkuuteen.

Tutkimuksen tulokset ovat pääosin yhteneväisiä aikaisemman tutkimuksen kanssa, joskaan kaikista menetelmistä aikaisempaa tutkimusta ei löytynyt. Tulokset vahvistivat näyttöä CBT:n ja MCBT:n tehokkuudesta ja antoivat viitteitä siitä, että esimerkiksi S-CAT ja PCIT-SM voisivat olla varteen otettavia menetelmiä SM:n kuntoutuksessa. Tulokset tukivat myös näkemystä, että SM:n varhainen tunnistaminen ja varhainen hoidon aloitus ovat tärkeitä, sillä nuoremmilla lapsilla paranemista tapahtui enemmän.

SM:n kuntoutuskeinoja on tutkittu suhteellisen vähän ja suurin osa tutkimuksista on tapaustutkimuksia. Kontrolloituja tutkimuksia suuremmalla otoskoolla tarvittaisiin lisää, jotta kaikille SM-lapsille voitaisiin tarjota näyttöön perustuvaa kuntoutusta.