Kuulovammaisten aikuisten kokemat haasteet vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiostrategioiden vaikuttavuus
Kajan, Iris (2024-05-17)
Kajan, Iris
I. Kajan
17.05.2024
© 2024 Iris Kajan. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405173637
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405173637
Tiivistelmä
Viestintä puhutulla kielellä edellyttää kuulokykyä, joka voi heiketä korvissa tai kuulojärjestelmässä tapahtuvien vaurioiden ja muutosten myötä. Kuulovamma voi vaikuttaa negatiivisesti vuorovaikutuksen sujuvuuteen, ja ensisijaisesti kuulovammojen aiheuttamaa toiminnanvajausta pyritään kompensoimaan kuulon apuvälineillä. Niiden käyttöönoton lisäksi kuulovammainen voi hyötyä muistakin kuntoutustoimista, kuten kommunikaatiostrategioiden soveltamisesta arjen eri vuorovaikutustilanteissa ilmenevien haasteiden lieventämiseksi. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kuulovammasta johtuvia haasteita vuorovaikutuksessa esiintyy aikuisväestöön kuuluvilla henkilöillä, sekä miten kommunikaatiostrategioiden käyttö vaikuttaa vuorovaikutuksen sujuvuuteen kuulovammaisilla aikuisilla.
Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja tulokset perustuvat kahdeksaan vuosina 1997–2022 tieteellisissä tutkimuslehdissä julkaistuun artikkeliin. Artikkeleissa neljässä käsiteltiin kuulovammasta johtuvia haasteita vuorovaikutuksessa ja neljässä paneuduttiin kommunikaatiostrategioiden vaikuttavuuteen. Yhdessä tutkimuksessa oli mukana normaalikuuloisia verrokkeja, kahteen tutkimuksista sisällytettiin kuulovammaisten lähiomaisia ja yhden tutkimuksen laadinnassa hyödynnettiin normaalisti kuulevia keskustelukumppaneita. Tulokset kerättiin pääasiassa haastatteluilla sekä kyselylomakkeilla.
Tuloksista ilmeni kuulovamman aiheuttavan vuorovaikutussuhteista vetäytymistä ja etenkin päällekkäistä keskustelua sisältävien ryhmätilanteiden välttelyä. Keskustelun seuraamisen raportoitiin edellyttävän väsymystä aiheuttavaa vaivannäköä ja väärinkuulemisten johtavan ajoittaisiin erimielisyyksiin. Taustahälyn todettiin pahentavan olemassa olevia vaikeuksia entisestään. Kommunikaatiostrategioiden käyttö vähensi kuulovammasta johtuvia osallistumisen rajoitteita sekä sujuvoitti ajoittain katkeilevaa keskustelua. Toisaalta kommunikaatiostrategioiden opetukseen tähtäävän ryhmäkuntoutusohjelman vaikuttavuutta alensi se, että siinä kuvatut haasteet ja ratkaisukeinot olivat identtisiä esimerkiksi kuulovamman vaikeusasteesta riippumatta.
Tulokset ovat enimmäkseen yhteneviä aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Jatkotutkimuksissa kuulovamman aiheuttamia vuorovaikutuksen haasteita voitaisiin käsitellä lähipiirin näkökulmasta ja laatia kommunikaatiostrategioiden vaikuttavuudesta tarkempia vertailututkimuksia, sillä kaikissa tulososan tutkimuksissa käytön havaittiin olevan hyödyksi, olipa strategioiden käyttö itseopittua tai kuntoutusohjelman tulosta.
Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja tulokset perustuvat kahdeksaan vuosina 1997–2022 tieteellisissä tutkimuslehdissä julkaistuun artikkeliin. Artikkeleissa neljässä käsiteltiin kuulovammasta johtuvia haasteita vuorovaikutuksessa ja neljässä paneuduttiin kommunikaatiostrategioiden vaikuttavuuteen. Yhdessä tutkimuksessa oli mukana normaalikuuloisia verrokkeja, kahteen tutkimuksista sisällytettiin kuulovammaisten lähiomaisia ja yhden tutkimuksen laadinnassa hyödynnettiin normaalisti kuulevia keskustelukumppaneita. Tulokset kerättiin pääasiassa haastatteluilla sekä kyselylomakkeilla.
Tuloksista ilmeni kuulovamman aiheuttavan vuorovaikutussuhteista vetäytymistä ja etenkin päällekkäistä keskustelua sisältävien ryhmätilanteiden välttelyä. Keskustelun seuraamisen raportoitiin edellyttävän väsymystä aiheuttavaa vaivannäköä ja väärinkuulemisten johtavan ajoittaisiin erimielisyyksiin. Taustahälyn todettiin pahentavan olemassa olevia vaikeuksia entisestään. Kommunikaatiostrategioiden käyttö vähensi kuulovammasta johtuvia osallistumisen rajoitteita sekä sujuvoitti ajoittain katkeilevaa keskustelua. Toisaalta kommunikaatiostrategioiden opetukseen tähtäävän ryhmäkuntoutusohjelman vaikuttavuutta alensi se, että siinä kuvatut haasteet ja ratkaisukeinot olivat identtisiä esimerkiksi kuulovamman vaikeusasteesta riippumatta.
Tulokset ovat enimmäkseen yhteneviä aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Jatkotutkimuksissa kuulovamman aiheuttamia vuorovaikutuksen haasteita voitaisiin käsitellä lähipiirin näkökulmasta ja laatia kommunikaatiostrategioiden vaikuttavuudesta tarkempia vertailututkimuksia, sillä kaikissa tulososan tutkimuksissa käytön havaittiin olevan hyödyksi, olipa strategioiden käyttö itseopittua tai kuntoutusohjelman tulosta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34186]