Toispuoleisesti kuulovammaisten lasten puheen havaitseminen ja heidän kokemansa väsymys

Abstract

Toispuoleisesti kuulovammaisella henkilöllä on toisessa korvassaan tyypillinen kuulo ja toisessa jonkinasteinen kuulonalenema. Toispuoleisesti kuulovammaiset ovat heterogeeninen ryhmä, joka koostuu erilaisista kuulovammatyypeistä, vaikeusasteista, etiologioista ja mahdollisista kuulon apuvälineistä. Toispuoleisilla kuulovammoilla on havaittu olevan monia mahdollisia vaikutuksia muun muassa lapsen puheen ja kielen kehitykseen, heikompaan opintomenestykseen ja alhaisempaan elämänlaatuun. Tutkimuksia tästä aiheesta on kuitenkin vielä vähän, ja ne ovat osin puutteellisia tai jopa ristiriidassa keskenään. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista toispuoleisesti kuulovammaisten lasten puheen havaitseminen on hiljaisessa ja meluisassa kuunteluympäristössä verrattuna tyypillisesti kuuleviin lapsiin. Lisäksi tarkasteltiin, kokevatko toispuoleisesti kuulovammaiset lapset enemmän väsymystä kuin tyypillisesti kuulevat lapset.

Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu kahdeksaan vuosina 2016–2023 kansainvälisissä tieteellisissä aikakausilehdissä julkaistuun tutkimusartikkeliin. Neljässä artikkelissa käsiteltiin toispuoleisesti kuulovammaisten lasten puheen havaitsemista ja neljässä toispuoleisesti kuulovammaisten lasten kokemaa väsymystä. Kahdessa väsymystä koskevassa artikkelissa tarkasteltiin kuuntelemiseen liittyvää väsymystä. Kaikissa mukaan otetuissa tutkimuksissa oli tyypillisesti kuulevista lapsista koostuva verrokkiryhmä, johon tutkittavia verrattiin. Lasten puheen havaitsemista arvioitiin erilaisissa kuunteluympäristöissä pääsääntöisesti lausetasoisilla kohdeärsykkeillä. Lasten kokemaa väsymystä arvioitaessa hyödynnettiin lapsille, vanhemmille ja opettajille suunnattuja itsearviointilomakkeita.

Tulokset osoittivat, että toispuoleisesti kuulovammaiset lapset suoriutuivat puheen havaitsemisen tehtävistä heikommin kuin tyypillisesti kuulevat lapset riippumatta siitä, millainen mahdollinen melutyyppi ja signaali-melusuhde tehtävässä oli, tai mistä suunnasta kohde- ja meluärsykkeet esitettiin. Lisäksi tutkimuksissa havaittiin, että toispuoleisesti kuulovammaiset lapset kokivat tyypillisesti kuulevia lapsia enemmän väsymystä. Erityisesti kognitiivinen ja kuuntelemiseen liittyvä väsymys korostuivat tutkimuksissa.

Tutkielman tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa, mutta niiden välillä on myös ristiriitaa. Aiheesta tarvittaisiinkin lisää tutkimustietoa erityisesti laajemmalla joukolla, jossa on enemmän erilaisia kuulovammatyyppejä ja vaikeusasteita. Lisäksi erilaisten kuulon apuvälineiden yhteyttä puheen havaitsemiseen ja koettuun väsymykseen tulisi tarkastella systemaattisemmin.