Kaksi- ja monikielisyyden vaikutus autismikirjon lasten kielellisiin ja sosiaalisen kommunikaation taitoihin

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee kaksi- ja monikielisyyden vaikutusta autismikirjon lasten kielellisiin ja sosiaalisen kommunikaation taitoihin. Kaksi- ja monikielisyys on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti yleistyvä ilmiö, jonka vuoksi myös puheterapian asiakaskuntaan kuuluu kaksi- ja monikielisiä henkilöitä. Kaksi- ja monikielisyyden vaikutusta kielellisiin ja sosiaalisen kommunikaation taitoihin on tutkittu autismikirjon lapsilla vasta viime vuosien aikana ja tutkimustieto on vähäistä.

Kandidaatintutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tulososiossa käytettiin kahdeksaa tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2012–2022. Artikkelit käsittelivät kaksi- ja monikielisten autismikirjon lasten kielellisiä ja sosiaalisen kommunikaation taitoja. Kaikki kahdeksan artikkelia käsittelivät kielellisiä taitoja. Viisi artikkeleista keskittyi sekä kielellisiin että sosiaalisen kommunikaation taitoihin. Tutkimuksissa arvioitiin lasten kielellisiä taitoja pääasiassa tuottavan ja ymmärtävän kielen osalta. Sosiaalisen kommunikaation taitoja arvioitiin sosiaalistumisen, vastavuoroisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja nonverbaalisen kommunikaation osalta.

Tulokset osoittivat, että kaksi- ja monikielisten autismikirjon lasten kielelliset ja sosiaalisen kommunikaation taidot eivät eroa yksikielisten verrokkien taidoista. Kaksi- ja monikielisyys ei toisin sanoen vaikuta negatiivisesti autismikirjon lasten kielellisiin ja sosiaalisen kommunikaation taitoihin. Kaksi- ja monikielisyydellä osoitettiin olevan jopa etuja autismikirjon lasten kielellisten ja sosiaalisen kommunikaation taitojen osalta. Vähäinen osa tutkimuksista havaitsi myös heikompia kielellisiä taitoja.

Tutkimusten tulokset ovat pääosin samansuuntaisia muiden julkaistujen tutkimusten kanssa. Kielellisiä ja sosiaalisen kommunikaation taitoja on tutkittu kaksi- ja monikielisillä autismikirjon lapsilla vähän ja jatkotutkimusta tarvitaan. Jatkotutkimuksissa tulisi kiinnittää huomiota autismikirjon lasten sukupuoleen, etniseen alkuperään ja autismikirjon vaikeusasteeseen. Lisäksi tutkimusta voitaisiin tehdä enemmän sekä kliinisessä että luonnollisessa vuorovaikutusympäristössä.