Filovirukset : ebola- ja marburgvirusten genetiikka ja lääkehoito

Abstract

Verenvuotokuumeet ja niistä ehkä parhaiten tunnettu ebola, ovat viruksen aiheuttamia hengenvaarallisia tauteja. Näitä tauteja aiheuttavat virukset kuuluvat filoviruksiin Filoviridae-heimoon, ja ebolaviruksien lisäksi myös esimerkiksi marburgvirus aiheuttaa vakavaa verenvuototautia. Viime vuosina muutamia ebolalääkkeitä on otettu käyttöön, mutta lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, sillä nykyiset ebolalääkkeet suojaavat vain tiettyjä ebolaviruslajeja, kuten Ebola Zairea vastaan. Tutkielmassani esitellään filoviruksia yleisellä tasolla, niiden genetiikkaa, leviämistä sekä lääkehoitoa. Filovirusten aiheuttamia epidemioita on ollut useita viime vuosikymmenten aikana, ja niiden arvellaan olevan lähtöisin lepakoista. Lepakot toimivat ebola- ja marburgviruksen luonnollisena elinympäristönä, mutta tästä huolimatta lepakot eivät itse sairastu. Joitakin geneettisiä samankaltaisuuksia on löydetty lepakoiden ja filovirusten geenisekvenssien väliltä ja nämä samankaltaisuudet ovat todennäköinen tekijä sille, etteivät lepakot itse saa kliinisiä taudin oireita. Ebola- ja marburgvirukset koodaavat seitsemää eri virusproteiinia. Kuitenkin eri lajien ja varsinkin eri sukujen välillä on eroja viruksen koodaamien proteiinien toiminnassa. Lääketutkimus keskittyy voimakkaasti näiden proteiinien toiminnan häiritsemiseen ja sitä kautta viruksen elinkierron ja lisääntymisen keskeyttämiseen. Erilaisia lääkeaineita on tutkittu monia, mutta vain muutamat ovat osoittaneet selkeää tehoa verenvuotokuumeiden aiheuttajia vastaan. Tähän mennessä Euroopan Unionissa on hyväksytty yksi lääke ebolaa vastaan, vuonna 2019 VSV-EBOV-rokote (Callaway, 2019). Samana vuonna myös Yhdysvaltojen ruoka ja lääkevirasto FDA (Food and Drug administration) hyväksyi käyttöön rVSV-ZEBOV-rokotteen (Saphire, 2020). Myöhemmin vuonna 2020 FDA hyväksyi myös kaksi biolääkevalmistetta REGN-EB3 ja mAb114, joiden toiminta perustuu monoklonaalisiin vasta-aineisiin (Mbaya ym., 2021). Jotta filoviruksia ja niiden aiheuttamia verenvuotokuumeita voidaan tutkia, käytetään tutkimuksissa lähes aina eläinmalleja ja tutkimukset suoritetaan eläinkokeina. Yleisimpiä eläinmalleja ovat erilaiset jyrsijät sekä muut kädelliset kuin ihminen. Eläinkokeille on ehdotettu vaihtoehtoisia tutkimustapoja kuten minigenomeja, mutta ne eivät ainakaan vielä ole tarpeeksi tehokkaita, jotta eläinkokeista voitaisiin vielä luopua.