Hauen (Esox lucius) merkitys vesiekosysteemeissä

Abstract

Hauki (Esox lucius) on laajalle circumpolaarisesti levinnyt piscivorinen pääasiallisesti makean, viileän ja suhteellisen matalan veden kala, mutta se selviytyy myös miedosti suolaisessa vedessä. Haukea löytyy järvistä, joista ja vähäsuolaisilta merialueilta, eniten hauki on kuitenkin virtaamattomien alueiden asukki, joka ei tee esimerkiksi merkittäviä kutuvaelluksia. Kasvillisuus on hauelle kaikissa sen elinvaiheissa tärkeä osa elinympäristöä, esimerkiksi kuteminen eli lisääntyminen sekä saalistus tapahtuu kasvillisuuden suojassa. Aikuisen hauen ravinto on pääosin kalaravintoa, jonka valinnassa se on erittäin plastinen, mutta hauki pystyy ruokailemaan myös selkärangattomilla kalaravinnon esiintymisen ollessa niukempaa. Hauki käyttää ”odota ja hyökkää” (engl. sit and wait) saalistustapaa ja yleensä ravinnoksi päätyy se saalislaji, jota hauki eniten kohtaa eli monesti vesistön runsain saaliskala. Hauki on ekosysteemeissä ravintoketjun huipulla kuluttaja-lajina ja se näin ollen säätelee alempia trofiatasoja ja vaikuttaa saaliskalojensa runsauteen, levinneisyyteen sekä ruumiin morfologiaan. Hauen saalistuksella voidaan nähdä olevan sekä positiivisia, kuin myös negatiivisia vaikutuksia ekosysteemeissä, näistä esimerkkinä särkikalojen aiheuttaman rehevöitymisen hillitseminen vesistössä sekä alkuperäislajien populaatiota uhkaava saalistus alueilla, johon hauki leviää vieraslajina. Ihmiselle hauella on kaupallista- sekä virkistyskalastuksellista arvoa, mutta haukisaaliiden vähentymistä on havaittu ja tähän voidaan löytää syitä ihmistoiminnan aiheuttamista elinympäristöjen muutoksista sekä rehevöitymisestä.