Metsien kyky toimia hiilinieluina kasvun eri vaiheissa ja metsänhoidon vaikutukset siihen

Abstract

Metsien hiilinielut ovat viime vuosina olleet usein esillä julkisessa keskustelussa. Eri näkemyksiä niiden roolista ja tarpeellisuudesta ilmastonmuutoksen hillinnässä on esitetty paljon, ja faktat hukkuvat mielipiteiden joukkoon. Metsät ovat hiilensidonnan potentiaalinsa vuoksi merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Erityisesti kasvavissa, nuorissa metsissä, joissa biomassan määrä lisääntyy nopeasti, sitoutuu paljon hiiltä. Kun puu lähestyy maksimaalista kokoaan, hiilen sidonnan potentiaali pienenee, mutta puu säilyy edelleen hiilivarastona.

Metsät sitovat vuositasolla globaalisti 2,4 gigatonnia hiiltä, josta boreaaliset metsät sitovat noin 0,5 gigatonnia, ja jopa kolmasosa maailman metsien hiilivarastoista sijaitsee boreaalisissa metsissä. Fotosynteesissä hiiltä käytetään vielä enemmän, mutta suurin osa siitä palautuu takaisin ilmakehään hengityksen, hajoamisen ja häiriöiden seurauksena. Loput varastoituvat kasvien biomassaan, eli runkoihin, varsiin, oksiin, lehtiin ja juuriin, kuolleeseen orgaaniseen materiaaliin ja maaperään.

Vaikka metsänhoito yleensä tähtää taloudelliseen hyötyyn, voidaan sen avulla myös vaikuttaa talousmetsien hiilensidontaan. Hyviä tapoja ovat esimerkiksi kasvatuksen kiertoaikojen pidentäminen, monipuolisten alueelle alkuperäisten puulajien suosiminen sekä biodiversiteetin säilyttäminen ja edistäminen.