Kaukokartoitusmenetelmien hyödyntäminen haitallisten vieraskasvilajien esiintymisen ja leviämisen kartoittamisessa
Railo, Oskari (2024-05-16)
O. Railo
16.05.2024
© 2024, Oskari Railo. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405163576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405163576
Tiivistelmä
Vieraslajiksi kutsutaan lajia, joka on levinnyt jollekkin sen kehityshistorian kannalta uudelle alueelle ja haitalliseksi se luokitellaan, jos se aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia uuden alueen ekosysteemille. Vieraskasvilajit aiheuttavat merkittävää haittaa ekosysteemeille kaikkialla maailmassa. YK:n alaisen Hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneelin IPBES:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä noin 3500 haitallista vieraslajia ja vuosittain jopa 200 uutta lajia saa vieraslajistatuksen.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä haitallisten vieraskasvilajien havaitsemisessa. Kasvilajit leviävät nykyään merkittävissä määrin ihmisen toiminnan seurauksena. Bioinvaasio kuvaa prosessia, jossa vieraslaji saapuu uudelle alueelle ja alkaa leviämään siellä. Jos laji selviää bioinvaasion eri vaiheista ja muodostaa vakiintuneen populaation alueelle on siitä tullut vieraslaji.
Kaukokartoitus mahdollistaa haitallisten vieraskasvilajien havaitsemisen kotoperäisten lajien joukosta. Erilaisilla menetelmillä on mahdollista kartoittaa, missä vieraslajeja esiintyy ja millä tavalla ne leviävät. Esimerkkejä kaukokartoitusmenetelmien mahdollisuuksista vieraskasvilajien kaukokartoituksesta ovat Gholizadehin ym. (2022) ja Pappin ym. (2021) tutkimukset, joissa kartoitettiin haitallisen kiinanpensasapilan (Lespedeza cuneata) ja mesisilkkiyrtin (Asclepias syriaca) levinneisyyttä. Tämän lisäksi Gholizadehin ym. (2022) tutkimusasetelman pohjalta on tehty jatkotutkimus, jossa Rakotoarivony ym. (2023) tutkivat satelliittikaukokartoitusaineiston hyödyntämisen mahdollisuuksia saman haitallisen vieraskasvilajin kartoituksessa samalla tutkimusalueella.
Kirjallisuuteen perustuen kaukokartoituksen suurimmat vaikuttaisivat perustuvan olemassa olevien vieraslajipopulaatioiden tarkkailuun. Tutkimukset perustuivat useimmiten erilaisilta mittauskorkeuksilta toteutettuun spektrofotogrammetriaan, jossa hyödynnettiin joko hyper- tai multispektrikuvantamista. Vieraskasvilajien Torjunnan kannalta hyvin keskeiseksi havaittu vieraslajien aikainen havaitseminen ei ainakaan nykyisin käytössä olevien kaukokartoitusmentelmien ja järjestelmien avulla ole mahdollista. Esimerkiksi rajavartioinnin ja tuonnin kontrolloinnin toimilla kasvilajien leviämistä uusille alueille on mahdollista kontrolloida tehokkaasti.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä haitallisten vieraskasvilajien havaitsemisessa. Kasvilajit leviävät nykyään merkittävissä määrin ihmisen toiminnan seurauksena. Bioinvaasio kuvaa prosessia, jossa vieraslaji saapuu uudelle alueelle ja alkaa leviämään siellä. Jos laji selviää bioinvaasion eri vaiheista ja muodostaa vakiintuneen populaation alueelle on siitä tullut vieraslaji.
Kaukokartoitus mahdollistaa haitallisten vieraskasvilajien havaitsemisen kotoperäisten lajien joukosta. Erilaisilla menetelmillä on mahdollista kartoittaa, missä vieraslajeja esiintyy ja millä tavalla ne leviävät. Esimerkkejä kaukokartoitusmenetelmien mahdollisuuksista vieraskasvilajien kaukokartoituksesta ovat Gholizadehin ym. (2022) ja Pappin ym. (2021) tutkimukset, joissa kartoitettiin haitallisen kiinanpensasapilan (Lespedeza cuneata) ja mesisilkkiyrtin (Asclepias syriaca) levinneisyyttä. Tämän lisäksi Gholizadehin ym. (2022) tutkimusasetelman pohjalta on tehty jatkotutkimus, jossa Rakotoarivony ym. (2023) tutkivat satelliittikaukokartoitusaineiston hyödyntämisen mahdollisuuksia saman haitallisen vieraskasvilajin kartoituksessa samalla tutkimusalueella.
Kirjallisuuteen perustuen kaukokartoituksen suurimmat vaikuttaisivat perustuvan olemassa olevien vieraslajipopulaatioiden tarkkailuun. Tutkimukset perustuivat useimmiten erilaisilta mittauskorkeuksilta toteutettuun spektrofotogrammetriaan, jossa hyödynnettiin joko hyper- tai multispektrikuvantamista. Vieraskasvilajien Torjunnan kannalta hyvin keskeiseksi havaittu vieraslajien aikainen havaitseminen ei ainakaan nykyisin käytössä olevien kaukokartoitusmentelmien ja järjestelmien avulla ole mahdollista. Esimerkiksi rajavartioinnin ja tuonnin kontrolloinnin toimilla kasvilajien leviämistä uusille alueille on mahdollista kontrolloida tehokkaasti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34357]