Sukupuolen, pesimästatuksen ja maantieteellisen sijainnin vaikutukset maakotkan (Aquila chrysaetos) lentoaikaan ja elinpiirien kokoon pesimäaikana Suomessa

Abstract

Luontokadon pysäyttäminen on johtanut uusien innovaatioiden syntyyn. Vihreää energiaa tuottaa esimerkiksi nousussa ollut tuulivoima, jonka ympäristövaikutusten arviointi on vielä kehitysvaiheessa. Huonosti sijoitellut tuulivoimalat ovat aiheuttaneet eläimiin kohdistuvia riskejä, joihin vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisätutkimuksia. Pitkäikäisten ja hitaasti lisääntyvien lajien, kuten suurten petolintujen populaatiot ovat erityisen herkkiä ihmisen aiheuttamalle lisäkuolleisuudelle. Suomen maakotkakanta pieneni kahdensadan vuoden aikana alle kymmenesosaan sen alkuperäisestä koosta mittavien vainojen seurauksena. Tänä päivänä petolintuvihan tilalla on uusi uhka: maankäyttö, ja sen myötä muuttuneet elinympäristöt. Tarkempi tieto maakotkien lentoajoista, elinalueen koosta ja niihin vaikuttavista tekijöistä voisivat auttaa ennaltaehkäisemään maankäytön haitallisia vaikutuksia, kuten arvioimaan paremmin tuulivoiman aiheuttamaa törmäysriskiä linnustolle.

Tutkimuksessani selvitin, 1) miten maakotkien lentoaika vaihtelee pesimäkauden aikana (maalis-lokakuu), 2) onko lentoaikojen vaihtelu yhteydessä maantieteelliseen sijaintiin, 3) sukupuoleen tai 4) pesimästatukseen (pesivä tai pesimätön), sekä 5) vaihtelivatko näiden ryhmien lentoaktiivisuudet eri tavoin pesimäkauden aikana. Tutkin myös, 6) onko elinpiirin (ydinreviiri ja reviiri) koko yhteydessä sukupuoleen, 7) pesimästatukseen tai 8) maantieteelliseen sijaintiin. Aineistona käytin 18 aikuisen satelliittimaakotkan lentoaikoja (minuuttia vuorokaudessa per kuukausi) sekä elinpiiriarvioita (50 % ja 95 % ’Minimum Convex Polygon’). Jokainen yksilö asutti omaa reviiriään Suomessa. Tuotin mallipohjaiset ennusteet pesimäaikaiselle lentoajalle kuukausitasolla ja elinpiirien koolle vuositasolla.

Maakotkan lentoaikaan vaikutti sukupuolen, pesimästatuksen ja kuukauden välinen interaktio sekä reviirin pohjoisuus. Koiraat lensivät naaraita enemmän ja sukupuolten välinen ero korostui pesivillä yksilöillä. Pesimästatuksen vaikutus näkyi lentoajoissa voimakkaana vaihteluna kuukausien ja pesimästatusten välillä. Lentoaika oli suurempi pohjoisessa kuin etelässä. Ydinreviirin kokoon vaikutti sukupuolen ja pesimästatuksen interaktio. Ydinreviirit olivat suurempia pesimättömillä linnuilla, ja etenkin naarailla ero oli merkitsevä. Reviirit olivat pohjoisessa jopa 20 % pienempiä eteläisiin reviireihin verrattuna.

Tulosten pohjalta suosittelen, että Suomen tuulivoimahankkeiden YVA:ssa huomioitaisiin pesimästatuksen, sukupuolen ja ajankohdan vaikutus maastotarkkailussa havaittuihin maakotkan lentoaikoihin. Suosittelen myös, että elinpiirien koot sekä suojavyöhykkeet määriteltäisiin pesimättömien parien perusteella (keskiarvo ydinreviirille 64 ja reviirille 290 km2).