Lohjan alueen maaperän syntyhistoria

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Lohjan alueen maaperän syntyhistoria. Työssä käydään läpi Lohjan alueen yleistä morfologiaa, kallioperän rakennetta, maaperän koostumusta sekä viimeisimmän jääkauden vaikutuksia Lohjan alueen maiseman muodostumiseen. Lohjan alue sijaitsee Etelä-Suomessa. Alue on topografialtaan vaihtelevaa sijaiten n. 32 m – 117 m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Lohjan alue kuuluu n. 1930–1800 miljoonaa vuotta sitten syntyneeseen varhaisproterotsooiseen kallioperäalueeseen. Lohjan kallioperä koostuu pääosin erityyppisistä gneisseistä, mutta näiden lisäksi alueella esiintyy graniittia, mafisia vulkaanisia kiviä, amfiboleja sekä kalkkikiveä. Lohjan kallioperän rakenteita hallitsee koillisesta lounaaseen ja luoteesta kaakkoon kulkevat pääruhjesuunnat. Lohjan alueen kallioperään on jäänyt jäätiköitymisvaiheen aikaisia eroosiomerkkejä, kuten uurteita, joiden perusteella on voitu päätellä, että jäätikkö on kulkenut aikoinaan luoteesta kaakkoa kohti.

Lohjan maaperän näyttävin muodostuma on alueen halki kulkeva Ensimmäinen Salpausselkä, joka kerrostui Nuoremman Dryas-kauden aikana mannerjäätikön reunalle pääosin subakvaattisina keiloina, joiden materiaali on hiekkaa ja soraa. Skandinavian mannerjäätikön sulamisen jälkeen Lohjan aluetta ovat muokanneet Itämeren eri vaiheet. Baltian jääjärvi-, Yoldiameri- sekä Ancylusjärvi-vaiheiden aikana Lohjan alue on ollut lähes kokonaisuudessaan vedenpeittämänä. Näitä Itämeren vaiheita seurasi Litorinameri-vaihe, minkä aikana Lohja oli muutamia alueita lukuunottamata vedenkoskematonta aluetta. Lohjan alue kuuluu Etelä-Suomelle tyypilliseen keidassoiden alueeseen. Alueen suot ovat pääosin syntyneet metsämaiden soistumisen sekä primaarisen soistumisen myötä. Tunnettuja soita Lohjan alueella ovat esimerkiksi Lempoonsuo sekä soidensuojeluohjelmaan kuuluva Sorronsuo. Vesistöjen ja soiden pohjalle kertynyttä liejua löytyy tarkasteltavalta alueelta suhteellisen paljon. Suurimmat liejualueet löytyvät Vaanilanlahdesta sekä Lohjanjärven ja Hiidenveden lähialueilta.

Mannerjäätikkö ja sitä seuranneet vesivaiheet ovat muokanneet Lohjan alueen maisemaa vuosituhansien ajan. Näistä vaiheista on jäänyt jälkeen monia geologisesti mielenkiintoisia kohteita, joita ovat muun muassa Suomen suurin kalkkikiviluola, Torholan luola Karkalinniemessä ja Talvian hiidenkirnut Talpelassa. Näiden lisäksi jäätikön voimasta ovat jääneet muistuttamaan ympäri Lohjaa kulkeutuneet suurikokoiset siirtolohkareet. Nämä kaikki vaiheet ovat omalta osaltaan muovanneet Lohjan alueen sellaiseksi, kuin se nykypäivänä nähdään.