”Ko jyelgih lává aaibâs tobdottemeh” : ij-olmoošsubjektij semantliih jiešvuođah anarâškielâ duaalcelkkuin

Abstract

Taat tutkâmuš kuáská veerbâi kyevtilovo ađai duaal kevttimân čallum anarâškielâst. Taan fáádást lii čallum tuáistáážân viehâ uccáá, veikkâ tot kuáská jyehipiäiválii kielâkevttimân. Vuolgâsaje taan tutkâmušân lii lamaš Oulu ollâopâttuv Giellagas-instituutist anarâškielâ máttááttâsâst kevttum njuolgâdâs, mon mield verbâ kyevtilovvoost kiävttoo olmoošsubjektijguin. Taan ravvuu mield duaal kevttim lii máhđulâš meid eres ellei ohtâvuođâst, jis koččâmâš lii “personifikaatiost”. Eres subjektijguin, moh láá semantlávt kyevtilovvoost, kiävttoo maaŋgâloho. Celkkuuh, main taat njuolgâdus ij olášuu, kávnojeh anarâškiel teevstâin kuittâg ennuv.

Tutkâmuš kuávdáš ulmen lii selvâttiđ, magareh semantliih jiešvuođah kávnojeh tagarijn celkkuin, main predikaat lii kyevtilovo häämist já aainâs-uv nubbe subjektuási lii eres ko olmooš. Nubbe uáinu kuáská subjekttiijpân. Magareh subjekttiijpah kávnojeh tagarijn celkkuin, já maggaar lii tai koskâvuotâ subjekt semantláid jiešvuođáid? Tutkâmuš amnâstâhhân kiävttoo tiätuvuáđu SIKOR:ist (Sámi Internationála KORpus, Säämi almugijkoskâsâš korpus) leijee materiaal. Teoriauásist kieđâvuššojeh ovdebeh tutkâmušah já teevstah, moi fáddán lii duaalkoŋruens sämikielâin já anarâškielâst. Taah tutkâmušah já teevstah tiädutteh-uv iälulâšvuođâ ohtân tehálâžžân duaalkoŋruensân vaikutteijee tahhen. Ton lasseen teoriauási vuáju eromâšávt semantiikân: fáddán láá eereeb iärrás iälulâšvuotâ sehe abstraktlâšvuotâ já konkreetlâšvuotâ.

Taan pargoost kevttum tutkâmmetodin lii šlajâttâllâm teikkâ juávhoid jyehim. Šlajâttâllâm lii tutkâmvyehi, moin amnâstâh juáhhoo jieškote-uvlágánáid kategoriaid teikkâ juávhoid tiätu jiešvuođâi mield. Šlajâttâlmeh taan pargoost láá ruávisávt kulmâ: tekstâšlaajâ, subjekt rááhtus ađai subjekttijppâ sehe subjekt semantliih jiešvuođah. Tain subjekt semantliih jiešvuođah kieđâvuššojeh maaŋgâlágánijn uáinimčievâin, tondiet ko subjekt semantiik lii taan pargo kuávdáást. Subjekteh šlajâttâlloo jieškote-uvlágánáid semantláid kategoriaid já vyelikategoriaid, ovdâmerkkân elleeh: lodeh, njomâtteijeeh; iäluttemeh: abstraktliih já konkreetliih ääših, tego organisaatioh, pääihih, rumâšuásih.

Taan pargo materiaalist fáárust leijee subjekttiijpâin puoh táválumos lii kyehti paldâlistum substantiv oovtâlovvoost (“x já x”-tijppâ). Taan tiijpâst stuárráb uási subjektijn láá iäluliih, mut ko kiäččá ubâ materiaal, te iäluliih já iäluttemeh láá suullân siämmáá ennuv. Stuárráámus uási iälulijn subjektijn láá elleeh. Lii váhá táválub, et subjekt čuujoot elleešlaajáid, ko ete tot čuujoot ovtâskâs elleid. Tagarijn celkkuin, main subjekt čuujoot šlaajáid, tot čuujoot táválávt luddijd. Tagarijn celkkuin, main subjekt čuujoot ovtâskâs elleid, vuod lii táválub, et tot čuujoot njomâtteijei. Lodeh já njomâtteijeeh láá-uv čielgâsávt stuárráámuuh elleejuávhuh taan pargo materiaalist. Stuorrâ uási elleesubjektijn láá luánduelleeh. Päikkielleeh vuod iä kavnuu ennuv. Iäluttemes subjektijn stuárráámus uási láá abstraktliih ääših. Tágáreh abstraktliih ääših láá eromâšávt nomâttâsah, päähih sehe organisaatioh. Iäluttemes subjekteh láá maaŋgâlágáneh. Niäljádâs tain láá rumâšuásih. Almolávt puávtáččij pahudiđ, et taan pargo materiaalist kávnojeh ennuv tagareh subjekteh, moi ohtâvuođâst ij vuárdáččii kyevtilovo kevttim. Oulu ollâopâttuv Giellagas-instituutist kevttum anarâškielâ duaalnjuolgâdâs kolgâččij puátteevuođâst tärkkilistiđ ton mield, ko uđđâ tutkâmuštiätu anarâškielâ duaalkoŋruensist šadda.

Tämä tutkimus koskee verbien kaksikon eli duaalin käyttöä kirjoitetussa inarinsaamessa. Tästä aiheesta on toistaiseksi kirjoitettu vähän, vaikka se koskeekin jokapäiväistä kielenkäyttöä. Lähtökohta tähän tutkimukseen on ollut Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa käytetty sääntö, jonka mukaan kaksikkoa käytetään inarinsaamessa vain ihmissubjektien yhteydessä. Kaksikkoa voi ohjeen mukaan käyttää muidenkin eläinsubjektien yhteydessä, jos nämä ovat ”personifioituja”. Kaikkien muiden semanttisesti kaksikossa olevien subjektien kanssa käytetään monikkoa. Lauseita, joissa tämä sääntö ei toteudu, löytyy inarinsaamenkielisistä teksteistä kuitenkin paljon.

Tämän tutkimuksen keskeisin tavoite on selvittää, minkälaisia semanttisia ominaisuuksia löytyy sellaisista lauseista, joissa predikaatti on kaksikossa ja ainakin toinen subjektiosa eri kuin ihminen. Toinen näkökulma koskee subjektityyppiä. Minkälaisia subjektityyppejä löytyy tämän kaltaisista lauseista, ja minkälainen on niiden yhteys subjektin semanttisiin ominaisuuksiin? Tutkimuksen aineistona käytetään tietokanta SIKOR:ista (Sámi Internationála KORpus, eli Saamen kansainvälinen Korpus) löytyvää materiaalia. Teoriaosassa käsitellään mm. aikaisempia tutkimuksia ja tekstejä, joiden aihe on duaalikongruenssi saamen kielissä ja inarinsaamessa. Näissä yhtenä tärkeänä saamen kielten duaalikongruenssiin vaikuttavana tekijänä painotetaan elollisuutta. Tämän lisäksi teoriaosa keskittyy erityisesti semantiikkaan: aiheena ovat mm. elollisuus sekä abstraktisuus ja konkreettisuus.

Tässä työssä käytetään tutkimusmetodina luokittelua. Luokittelu on tutkimusmenetelmä, jossa aineisto luokitellaan erilaisiin kategorioihin tai ryhmiin tiettyjen ominaisuuksien perusteella. Tässä tutkimuksessa luokitteluja on karkeasti kolme: tekstilaji, subjektin rakenne eli subjektityyppi ja subjektin semanttiset ominaisuudet. Niistä subjektin semanttisia ominaisuuksia käsitellään monenlaisista näkökulmista, koska subjektin semantiikka on tämän työn keskiössä. Subjektit luokitellaan erilaisiin semanttisiin kategorioihin ja alakategorioihin, esim. eläimet: linnut, nisäkkäät; elottomat: abstraktisia ja konkreettisia asioita, kuten organisaatioita, paikkoja, ruumiinosia.

Materiaalissa mukana olevista subjektityypeistä yleisin on kaksi rinnastettua substantiivia yksikössä (”x ja x”-tyyppi). Tässä tyypissä isompi osa subjekteista on elollisia, mutta kun katsoo koko tämän työn aineistoa, elollisia ja elottomia subjekteja on suunnilleen saman verran. Suurin osa elollisista subjekteista on eläimiä. On hieman tavallisempaa, että lauseissa subjekti viittaa eläinlajiin kuin että se viittaa eläinyksilöön. Niissä lauseissa, joissa subjekti viittaa eläinlajiin, se viittaa yleensä lintuihin. Niissä lauseissa, joissa subjekti viittaa eläinyksilöön, on tavallisempaa, että se viittaa nisäkkäisiin. Linnut ja nisäkkäät ovatkin selvästi isoimmat eläinryhmät tämän työn materiaalissa. Suurin osa eläinsubjekteista on luonnoneläimiä. Kotieläimiä puolestaan ei löydy paljon. Elottomista subjekteista suurin osa on abstraktisia asioita. Tällaisia abstraktisia asioita ovat erityisesti nimitykset, paikat ja organisaatiot. Konkreettisista asioista löytyy monenlaisia subjekteja. Neljäsosa niistä on ruumiinosia. Yleisesti voi todeta, että tämän työn materiaalista löytyy paljon sellaisia subjekteja, joiden yhteydessä ei odottaisi kaksikon käyttöä. Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa käytetty inarinsaamen duaalisääntö tulisi tulevaisuudessa tarkentaa sen mukaan, kun uutta tutkimustietoa inarinsaamen duaalikongruenssista syntyy.