ADHD –oireisen lapsen aistisäätelyn haasteet : tuen merkitys varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä varhaiskasvatuksen henkilöstön tietämystä ADHD:stä ja aistinkäsittelyn vaikeuksista. Erityisesti tarkoituksena on lisätä varhaiskasva-tuksen opettajan tietämystä ja kuinka opettaja voi pedagogisesti tukea lasta. Tämä tutkimus on kuvaileva kirjallisuus katsaus, jonka tarkoituksena on kuvailla tutkittava ilmiö mahdollisimman tarkasti ja lisätä tutkijan ymmärrystä tutkittavasta aiheesta. Tutkimukseen on käytetty useiden eri tieteenalojen tutkimuksia, mutta tämä tutkimus pohjautuu varhaiskasvatuksen kontekstiin. Joten tutkimuksen johtopäätöksissä nämä tulokset on liitetty varhaiskasvatuksen ympäristöön. Tämän tutkimuksen luotettavuutta lisää, että tutkittavaa aihetta esiintyy useissa eri lähteissä useilla eri tieteenaloilla.

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö ja lapsen synnynnäinen ominaisuus. ADHD:n ydinoireita ovat ylivilkkaus, tarkkaamattomuus ja impulsiivisuus. ADHD-oireet voivat ilmetä jo leikki-ikäisellä lapsella. Oireiden tulee näkyä useassa eri ympäristössä. Ilman tukea ADHD-oireinen lapsi voi saada kuitenkin useita muita oireita, joita ovat muun muassa huono itsetunto ja sosiaaliset taidot. Sensorinen integraatio eli aistisäätely tarkoittaa useiden eri aistitoimintojen yhdistämistä, jotta lapsi pystyy oppimaan uusia asioita. Jos sensorinen integraatio ei toimi kunnolla puhutaan aistitiedon käsittelyn vaikeuksista, jotka vaikuttavat lapsen jokapäiväiseen elämään ja oppimiseen. Myös aistitiedon käsittelyä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. ADHD ja aistitiedon käsittelyn vaikeudet on yhdistetty useissa tuoreissa tutkimuksissa toisiinsa. Usein aistitiedon käsittelyn vaikeudet huomataan ensin, jonka jälkeen lapsen kasvaessa ilmenee myös ADHD:n ydinoireita.

Tässä tutkimuksessa selviää useita keinoja auttaa ADHD-oireista lasta, jolla aistitiedon käsittelyn vaikeuksia. Tärkeimpiä tuloksia lapsen tukemisessa on varhaiskasvatuksen opettajan riittävä tieto ja ymmärrys lapsen haastavan käyttäytymisen syistä. Lapsen itsesäätelyn tukeminen on tärkeässä roolissa ADHD-oireisen lapsen kanssa. Lisäksi ympäristötekijöillä on suuri vaikutus lapsen käyttäytymiseen ja arjesta selviämiseen. Aistitiedon käsittelyn vaikeuksista kärsivä lapsi oireilee usein eri tavoin ympäristönsä aistiärsykkeisiin, toisaalta toiset lapset voivat kaivata aistimuksia ympäristöönsä saadakseen riittäviä aistikokemuksia. Tuloksissa selviää myös, että riittävä ulkoilu ja fyysinen aktiivisuus vähentää ADHD-oireilua lapsilla.