Erityisherkkien lasten yhteenkuuluvuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tutkielman aiheena on erityisherkkien lasten yhteenkuuluvuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa. Tutkielma antaa konkreettisia välineitä sille, miten varhaiskasvatuksen opettaja voi tukea erityisherkän lapsen yhteenkuuluvuutta. Erityisherkällä lapsella on herkempi tietoisuus eri ärsykkeistä. Erityisherkkien hienovaraisen havaintokykynsä vuoksi he havaitsevat ärsykkeitä, joita muut ympärillään eivät edes tiedosta. Erityisherkkä lapsi voi reagoida vahvasti eri ääniin, hajuihin sekä hän voi itkeä ja ärsyyntyä herkemmin. Erityisherkkä lapsi usein uupuu herkemmin kuin ei-herkkä. Yhteenkuuluvuus rakentuu varhaiskasvatusryhmän yhteisestä toiminnasta ja yhdessäolosta. Yhteenkuuluvuuden rakentumisen prosessi on jatkuvaa ja sen rakentumiseen voidaan vaikuttaa pienillä teoilla. Yhteenkuuluvuus myös näkyy ja koetaan eri tavoin. Yhteenkuuluvuutta voidaan tuntea, vaikkei osallistuisikaan yhteiseen toimintaan. Se on osallisuuden valinnan mahdollisuutta. Tutkielman tavoitteena on antaa uusia näkökulmia yhteenkuuluvuuden rakentumisen tukemiselle sekä kuvata, miten edistää varhaiskasvatusryhmän yhteenkuuluvuutta. Näiden lisäksi tavoitteena on tämän tutkielman avulla lisätä tietoisuutta erityisherkkyydestä. Tutkielman kohderyhmänä on varhaiskasvatusiässä olevat 3–6-vuotiaat lapset. Tutkielma koostuu niin suomalaisista väitöskirjoista kuin kansainvälisistä tutkimuksista. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka olen rajannut narratiiviseen tutkimusotteeseen. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla tutkittavaa aihetta voidaan kuvata laajasti ilman tarkkoja raameja. Narratiivisessa tutkimusotteessa on mahdollisuus väljempään viitekehykseen, joka on tutkimustiedon puutteellisuuden vuoksi järkevää. Tutkielman keskeiset tulokset olivat erityisherkkien lasten ystävyyssuhteiden, yhteisleikkien ja osallisuuden tukeminen sekä varhaiskasvatuksen ympäristön huomioiminen. Yhteenkuuluvuutta tuetaan kiinnittämällä huomiota lasten ystävyyssuhteiden muodostumiseen. Erityisherkän osallisuuden huomioiminen rikastuttaa yhteenkuuluvuuden rakentumista. Leikkitaulu ja yhteisleikit tukevat lapsen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Merkittävimmäksi tulokseksi todettiin ympäristötekijät. Materiaalisen ympäristön huomioiminen on tärkeä tekijä aistiherkkyyksien ja lapsen ylikuormittumisen tasapainottamisessa. Varhaiskasvatuksen opettajan on huomioitava ympäristön vaikutus yhteenkuuluvuuden tukemisessa ja ymmärtää, kuinka eri ympäristötekijät vaikuttavat erityisherkkään. Tutkielman johtopäätöksenä todettiin, että yhteenkuuluvuuden tukeminen ei ole usein tietoinen tavoite. Kasvattajien on rohkaistuttava tunnistamaan yhteenkuuluvuuden tukemisen eri tekijät ja kyseenalaistamaan näiden vaikutus päivittäisissä toiminnoissaan. Erityisherkkien lasten yhteisleikkien ja ystävyyssuhteiden tukeminen auttavat yhteenkuuluvuuden tukemisessa, sillä erityisherkät usein leikkivät yksin. Tutkitun tiedon vähäisyys antoi idean jatkotutkimusaiheelle, miten varhaiskasvatuksen opettajat omasta näkökulmastaan tukevat yhteenkuuluvuutta varhaiskasvatuksessa.