Syömishäiriökäyttäytyvän lapsen tukeminen alakoulussa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lasten syömishäiriökäyttäytymistä alakouluissa. Syömishäiriökäyttäytymisellä tarkoitetaan tässä tutkielmassa diagnosoituja syömishäiriöitä sekä diagnosoimattomia syömiseen liittyviä ongelmia, jotka vaikuttavat henkilön hyvinvointiin tai terveyteen. Työssä on selvitetty, miten lasten syömishäiriökäyttäytyminen oireilee alakoulussa ja miten opettaja voi tukea lapsia, joilla esiintyy syömishäiriökäyttäytymistä. Työssä on kuvattu syömishäiriökäyttäytyvän lapsen oireita ja käyttäytymistä, sekä esitetty erilaisia konkreettisia keinoja, joilla opettaja voi oppilaita tukea.

Työn aihe on tärkeä, sillä lapsuuden syömisen haasteilla on kauaskantoiset vaikutukset. Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi on kasvussa ja on tärkeää huolehtia heidän mielenterveydestään. Opettaja toimii työssään lasten kanssa päivittäin ja on näin avainasemassa mielenterveyden haasteiden ennakoinnissa ja torjunnassa.

Työ on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Työssä on hyödynnetty lapsuuden syömishäiriöihin ja mielenterveyteen, koululiikuntaan ja kouluruokailuun liittyvää kirjallisuutta. Kirjallisuutta haettiin internetin julkaisutietokannoista. Kirjallisuutta analysoitiin ja kategorisoitiin teksteihin, jotka käsittelivät syömishäiriöitä yleisesti, lasten syömishäiriöitä, eri ympäristöjä, joissa syömishäiriökäyttäytymistä voi esiintyä, sekä opettajan tukeen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että syömishäiriökäyttäytyminen oireilee monipuolisesti. Oireet koulussa liittyvät esimerkiksi haasteisiin kouluruokailussa tai liikuntatunneilla. Oppilaan negatiivinen kehonkuva voi ilmetä puheina tai tekoina. Opettaja voi syömishäiriökäyttäytyviä lapsia tukea esimerkiksi huolehtimalla positiivisesta toimintakulttuurista ja ympäristöstä niin ruokailussa, kuin liikuntatunneillakin. Opettaja voi myös suorittaa interventioita, joiden tarkoituksena on kehittää lasten itsetuntoa ja positiivista kehonkuvaa.

Lasten syömishäiriökäyttäytyminen on aihe, joka vaatii lisätutkimusta. Erityisesti Suomessa tutkimusta on tehty vähän. Aiheeseen liittyvä jatkotutkimus voi liittyä erityisesti Suomen alakouluihin, suomalaiseen kouluruokailuun tai liikuntakasvatukseen. Diagnosoitujen ja diagnosoimattomien syömishäiriöiden yhteistutkimusta tulee lisätä varsinkin alakouluikäisten lasten kohdalla.