Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen vaikutukset ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn

Abstract

Väestö ikääntyy nopeasti ja vuonna 2030 ikääntyneitä ennustetaan olevan Suomessa jo noin 1,5 miljoonaa. Yhteiskunnassa on pystyttävä tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään riskitekijöitä, jotka vaikuttavat ikääntyvien terveyteen haitallisesti. Näin ikääntyneen väestön terveyttä ja toimintakykyä sekä hyvää ja aktiivista vanhenemista voidaan edistää samalla, kun hillitään sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua.

Yksinäisyys on tutkitusti merkittävä riskitekijä ikääntyneiden terveysongelmille. Aihetta on aiemmin tutkittu monista eri näkökulmasta, mutta yksinäisyyden vaikutuksia fyysiseen toimintakykyyn on tutkittu vähemmän. Jotta ikääntyneiden palveluita voidaan kehittää nykyistä paremmin ikääntyneiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti tukevaksi, on aihetta tärkeää tutkia.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksia ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn. Työn tavoitteena oli koota ja tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää monien eri tahojen toimesta ikääntyneiden palveluiden kehittämisessä.

Aineistohaku toteutettiin neljään eri tietokantaan, PubMediin, Scopukseen, CINAHLIIN ja Mediciin. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella katsaukseen valikoitui 14 tutkimusta, joista seitsemässä tutkittiin sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksia ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn ja viidessä tutkittiin yksinäisyyden vaikutuksia ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn. Kahdessa tutkittiin molempia. Aineisto analysoitiin narratiivisella synteesillä.

Kokonaisuudessaan sosiaalisella eristäytymisellä tai yksinäisyydellä havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys heikompaan päivittäisistä toiminnoista sekä välineellisistä päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen, heikompaan liikkumiskyvyn testin (seisomaannousu ja kävely) tulokseen, hitaampaan kävelyvauhtiin, hitaampaan seisomaannousutestin tulokseen ja tasapainoon eteenpäin kurotuksen osalta.

Ikääntyneiden heikolla fyysisellä toimintakyvyllä on todettu olevan merkittävä yhteys ikääntyneiden korkeampaan kaatumisen ja ennenaikaisen kuoleman riskiin, itsenäiseen arjesta selviytymiseen, elämänlaatuun, hyvinvointiin ja turvallisuuden tunteeseen sekä yhteiskunnallisten kustannusten suuruuteen. Jatkossa on tärkeää tutkia mitkä ovat vaikuttavia interventiota ikääntyneiden yksinäisyyden ehkäisemisessä sekä onko niissä mahdollisuutta hyödyntää digitalisaatiota ja teknologisia ratkaisuja.