"Paljon hommaa, vähän aikaa, halu tehdä hyvin = riittämättömyys." : induktiovaiheen varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työhön kiinnittymisestä

Abstract

Suomalainen varhaiskasvatus on viime vuosina ollut runsaasti osana julkista keskustelua. Keskustelua on käyty niin kuormittavista työoloista, palkoista, henkilöstömitoituksen muutoksista, työntekijäpulasta, työntekijöiden eläköitymisestä, koulutuspaikkoihin hakeutuvien määrän vähentymisestä, alan arvostuksesta kuin myös lakimuutoksistakin. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n uusimman (2022) työolobarometrin mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kokivat kaikista opettajista työstressinsä korkeimmaksi ja samalla työtyytyväisyytensä kaikista matalammaksi.

Tämän narratiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä työn induktiovaiheessa olevat varhaiskasvatuksen opettajat kertovat työhön kiinnittymisestä. Induktiovaiheella tarkoitetaan työhön siirtymisen jälkeisiä 0-5 vuotta. Ammattiin sitoutumisen kannalta kriittisen induktiovaiheen jälkeen varhaiskasvatuksen opettajien riski työstä irtautumiseen pienenee merkittävästi. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla vasta työelämään siirtyneiden varhaiskasvatuksen opettajien työhön kiinnittymistä voitaisiin tukea ja sitä kautta edistää heidän haluaan jäädä alalle.

Tutkimus on toteutettu narratiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruu toteutettiin 0-5 vuotta varhaiskasvatuksen opettajina työskennelleiltä vähintään kasvatustieteen kandidaateiksi valmistuneilta henkilöiltä. Opettajia kutsuttiin mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisille suunnattujen Facebook-ryhmien kautta. Aineisto koostui kirjoitelmista, jotka kerättiin avointen kysymysten avulla. Kirjoituskutsuun vastasi yhteensä 24 varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustulosten mukaan induktiovaiheessa varhaiskasvatuksen opettajien työhön kiinnittymisen kannalta merkityksellistä on oman työn kokeminen tärkeäksi, saatu tuki, toimiva työyhteisö, työpaikan yleinen ilmapiiri, lasten ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyö sekä oma opettajuus ja asiantuntijuus. Työhön kiinnittymistä opettajien mukaan haastaa erityisesti resurssipula, lasten lisääntyneet tuen tarpeet, vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön haasteet, työyhteisön sisäiset haasteet sekä arjen toimintoihin ja organisointiin liittyvät haasteet. Opettajat kertovat saaneensa opinnoista työhönsä vahvan pedagogisen ja teoreettisen osaamisen, mutta opinnoista saatavat käytännön taidot koetaan puutteellisiksi. Opintoihin toivotaan lisää käytännönläheisyyttä ja konkreettisia keinoja yhdistää teoreettinen osaaminen käytännön työhön. Erityispedagogista osaamista ja vuorovaikutusosaamista toivotaan opintoihin myös lisää.