Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) suhde geopolitiikkaan ja ympäristönsuojeluun Arktisella alueella

Abstract

Arktisen alueen merkitys maailmanpolitiikassa on kasvanut viime vuosikymmeninä, sillä ilmastonmuutoksen myötä esimerkiksi merien jääpeitteet ovat pienentyneet. Arktisella alueella arvioidaan myös olevan merkittäviä öljy- ja kaasuvarantoja, mikä on herättänyt kiinnostusta alueen hyödyntämiseen energiantuotannossa. Lisäksi alue on strategisesti tärkeä monille valtioille, ja kilpailu alueen resursseista ja vaikutusvallasta voi johtaa jännitteisiin. Pohjoisessa on myös potentiaalia uusille kalastusalueille ja meriliikenteen reiteille kun jääpeitteet sulavat ja uudet merireitit avautuvat.

Nämä mahdollisuudet ovat houkutelleet useita valtioita ja yrityksiä toimimaan aktiivisemmin pohjoisilla alueilla, mutta niiden lisäksi myös useat ulkopuoliset valtiot ovat osoittaneet kiinnostustaan. Tämä on osaltaan lisännyt alueen merkitystä maailmanpolitiikassa ja luonut uusia haasteita hallinnalle ja suojelulle. Suojelutyön kannalta ympäristölainsäädännöllä on suuri merkitys, ja yksi keskeisimmistä sopimuksista myös arktisen alueen kannalta on Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS). Vaikka UNCLOS on alun perin pohjautunut ajatukseen meriympäristöjen suojelusta rajoittamalla ja ohjaamalla niillä käytävää toimintaa, nykyaikana on esitetty että UNCLOS ei välttämättä ota riittävästi huomioon nykyaikaisia arktisia ympäristömuutoksia ja alueen haavoittuvuutta.

Arktinen alue on alati muuttuva, ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan lisää yhteistyötä ja johdonmukaista lainsäädäntöä. UNCLOSin suoraan uudistamiseen ei kannusteta, vaan tärkeämpään asemaan nousee moniulotteinen yhteistyö. Yhteistyötä on jo aiemmin tehty muun muassa tutkimusprojekteissa, ympäristönsuojeluhankkeissa ja alueen kestävän kehityksen edistämisessä esimerkiksi Arktisen Neuvoston kautta, ja näitä on hyvä pyrkiä kehittämään jatkossakin.