Osakeyhtiön omaisuuslajit ja verokohtelu

Abstract

Pro Gradu -tutkielman aiheen on osakeyhtiön omistamien osakkeiden omaisuuslajit ja luovutusten verokohtelu. Omaisuuslajeja ovat sijoitus-, rahoitus-, vaihto- ja käyttöomaisuus sekä muu omaisuus. Omaisuuslajien ja verokohtelun tunteminen on tärkeää osakeyhtiöille etenkin verosuunnittelun kannalta. Toteuttaakseen tulos- ja verosuunnittelua ja pystyäkseen ennustamaan eri tapahtumista aiheutuvat kustannukset, osakeyhtiön täytyy tuntea eri omaisuuslajien osakkeiden luovutuksesta aiheutuvat veroseuraamukset. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, kuinka selkeä omaisuuslajijako on ja kuinka tehokas verosuunnittelun työkalu omaisuuslajin määräytyminen voi olla osakeyhtiölle. Tutkielmassa tarkastellaan omaisuuslajien määritelmiä ja käytännön kohtelua kirjoitetun lain ja korkeimman hallinto-oikeuden tapausten perusteella. Tutkielmassa keskitytään ns. tavanomaisiin osakeyhtiöihin ja omaisuuslajeja ja luovutusten verokohtelua tarkastellaan etenkin osakkeiden näkökulmasta.

Tutkielma osoittaa, että verokohtelu on melko samankaltaista eri omaisuuslajien välillä, poikkeuksena käyttöomaisuus. Rahoitus- ja vaihto-omaisuuden sekä muun omaisuuden osakkeiden luovutuksesta saatu luovutusvoitto on pääsääntöisesti osakeyhtiön verotuksessa veronalaista tuloa ja luovutuksesta saatu luovutustappio vähennyskelpoista menoa. Käyttöomaisuusosakkeen luovutuksesta saatu luovutusvoitto on osakeyhtiölle verovapaata tuloa, jos käyttöomaisuusosake täyttää verovapaan luovutuksen edellytykset. Nämä edellytykset täyttävän käyttöomaisuusosakkeen luovutuksesta saatu luovutustappio on yhtiön verotuksessa kokonaan vähennyskelvotonta.

Käyttöomaisuuden verovapaan luovutuksen takia käyttöomaisuus on selkeästi osakeyhtiölle omaisuuslajeista verotuksellisesti suotuisin ja houkuttelevin vaihtoehto. Tämän takia osakeyhtiöt voivat pyrkiä saamaan omistamiansa osakkeita käyttöomaisuuden omaisuuslajin piiriin. Käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden osalta tutkielma keskittyy verovuonna 2020 ensimmäistä kertaa sovellettuun elinkeinoverolain uudistukseen, jossa eräiltä yhtiöiltä poistettiin tuloverolain alainen tulolähde. Tämän takia muun omaisuuden omaisuuslaji myös säädettiin, joten se on omaisuuslajina melko uusi. Tutkielman kirjoittamisen aikana ainakin osa uudistuksen käytännön vaikutuksista ovat näkyvissä.

Uusimmista korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä nähdään tulolähdeuudistuksen konkreettisia vaikutuksia. Uusimmissa käyttöomaisuuspäätöksissä painoarvoa annetaan etenkin sille, liittyvätkö osakkeet omistajayhtiön elinkeinotoimintaan. Aiemmin painotus on ollut yhtiöiden välisessä toiminnallisessa yhteydessä. Vaikuttaa siltä, että tulolähdeuudistuksen jälkeen yhä useampi käyttöomaisuusosakeluovutus päätyy korkeimman hallinto-oikeuden tutkintaan. Näin ollen käyttöomaisuusosakkeiden määrittely näyttäytyy hankalana ei pelkästään osakeyhtiöille, mutta myös Verohallinnolle. Tutkielmani voi toimia ohjenuorana ja vertailukohtana osakeyhtiöille, jotka pohtivat omistamiensa osakkeiden omaisuuslajia ja luovutuksesta syntyviä veroseuraamuksia.