Neuromoninaisuuden huomioivan pelillisen etäryhmäkuntoutuksen vaikutukset autististen lasten sosiaaliseen vastavuoroisuuteen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa neuromoninaisuuden huomioivan pelillisen etäryhmäkuntoutuksen vaikutuksia autististen lasten sosiaaliseen vastavuoroisuuteen vanhemman, lapsen itse ja kuntoutuksen toteuttajan arvioimana. Tutkimus toteutettiin kokonaan verkossa.

Tutkimukseen osallistui neljä 11–12-vuotiasta autistista lasta, jotka oli rekrytoitu sosiaalisen median kautta. Tutkimusjaksolla kuntoutuksen toteuttaja ja lapset pelasivat yhdessä Minecraft-tietokonepeliä kerran viikossa 11 viikon ajan. Yhteydenpitoon Minecraftin lisäksi käytettiin Discord-sovellusta. Pelikertojen pääpaino oli yhteisissä rakennusprojekteissa ja minipelien pelaamisessa Minecraft Realmsin kautta. Pelikertojen sisältö ja toiminta oli suunniteltu lasten sosiaalista vastavuoroisuutta tukevaksi. Lisäksi lasten vanhemmat osallistuivat alku- ja lopputapaamiseen sekä kolmeen vanhempainiltaan, jotka järjestettiin Zoom-videopuheluna. Sosiaalisen vastavuoroisuuden muutosten arvioinnissa käytettiin SRS-lomaketta, Webropol-kyselyitä sekä pelikertojen videotallenteista todettujen kommunikointikertojen määrällistä analysointia. Aineistoa analysoitiin ja verrattiin lapsikohtaisesti.

Tulokset osoittivat, että pelillisellä etäryhmäkuntoutuksella voi olla positiivisia vaikutuksia autististen lasten sosiaaliseen vastavuoroisuuteen. Eniten positiivista muutosta havaittiin sosiaalisessa motivaatiossa ja kommunikaatiossa. Lapset olivat hyvin motivoituneita osallistumaan kuntoutukseen. He olivat tyytyväisiä osallistuvuuteensa, ja kuntoutuksen edetessä heidän aloitteellisuutensa kasvoi. Myös vanhemmat havaitsivat positiivista muutosta lapsissa. Vanhemmat kuvasivat kuntoutuksen toimineen lapsille väylänä, jonka avulla nämä pääsivät tutustumaan muihin verkkopeliyhteisöihin. Heidän mukaansa lapset eivät kuormittuneet vuorovaikutuksesta, vaikka kasvotusten tapahtuvassa vuorovaikutuksessa kuormittuminen on lapsille tyypillistä.

Aiempaa tutkimusta etänä järjestettävästä sosiaalisen vastavuoroisuuden ryhmäkuntoutuksesta ei ole tehty, joten tämä tutkimus antoi hyvän pohjan tarkemmalle tutkimukselle. Tulevaisuudessa on tärkeää jatkaa etäkuntoutuksen tutkimista ja suunnittelua sekä tutkia laajemmin lasten välistä vuorovaikutusta ja havainnoida tarkemmin sosiaalisen vastavuoroisuuden muutoksia isommalla otannalla ja myös laadullisilla menetelmillä.