Bahtinin karnevalistinen kasinon kronotooppi Fjodor Dostojevskin romaanissa Peluri : Peluri-romaanin läntistä bahtinilaista luentaa päivittävä katsaus teoksen karnevalismiin, polyfoniaan ja kronotooppeihin osin retorisen narratologian tuella

Abstract

Pro-gradu -tutkielmassani olen tarkastellut Fjodor Dostojevskin (1821–1881) romaania Peluri – Nuoren miehen muistiinmerkintöjä (1866) bahtinilaisen karnevaalin, polyfonian ja kronotoopin näkökulmista. Tutkielmani tarkoitus on kaksijakoinen, ja näen molemmat tutkimustani motivoivat tarkoitteet sekä toisiaan tukevina että jopa toisilleen välttämättöminä. Tarkoitukseni on yhtäältä sekä päivittää että syventää Pelurin läntistä bahtinilaista luentaa. Toisaalta taas tarkastelen kasinoa Dostojevskin kronotooppina kohdeteoksessa. Tutkimuskysymykseni on hahmottunut seuraavanlaiseksi: Voidaanko kasinoa pitää Peluri-romaanissa Dostojevskin kronotooppina?

Peluri-romaani keskittyy pelihimon riivaaman päähenkilön Aleksei Ivanovitšin ympärille ja seuraa velkaantuneen, venäläisjohtoisen seurueen edesottamuksia Ruletenburgin kaupungissa. Romaanin maailma pyörii pelaamisen ympärillä, ja teoksen keskeisen hahmokaartin elämä kääntyy päälaelleen, kun perintörahoja odottelevan seurueen luokse saapuu kuolleeksi luultu mummo Antonida Vasiljevna, joka tämäkin joutuu pelivimman valtaan. Olen tutkielmani ensimmäisessä analyysiosiossa tarkastellut teoksen keskeistä karnevaalikuvastoa, teoksen hahmojen rooleja karnevaalissa sekä rahan karnevalisoitumista. Tämän jälkeen olen luonut katsauksen teoksen polyfoniaan sen päähenkilöhahmon kautta ja yhdistänyt teoksen polyfonian tarkastelun päähenkilöhahmon epäluotettavuuden laadun tarkasteluun retorisen narratologian avulla. Tutkielmani viimeinen analyysiosio keskittyy tarkastelemaan teoksen keskeisimpiä kronotooppeja, joita edelleen olen vertaillut Dostojevskin kronotoopiksi esittämääni kasinon kronotooppiin.

Tutkielmani keskeisin teoreettinen viitekehys on rakentunut Mihail Bahtinin teoreettisten mallien ympärille, joita olen edelleen päivittänyt tuoreemmilla Bahtin-tulkinnoilla sekä Bahtinin teoksia kääntäneiden tutkijoiden omilla ajatuksilla, kiteytyksillä ja kontekstualisoinneilla. Polyfoniaan keskittyvässä analyysiosiossa olen lisäksi käyttänyt soveltaen tukenani James Phelanin retorisen narratologian teoriaa. Bahtinin osalta tutkielmani keskeisimpiin lähdeteoksiin kuuluvat esimerkiksi teokset Dostojevskin poetiikan ongelmia (1929/1963), François Rabelais: Keskiajan ja renessanssin nauru (1965) sekä essee Ajanilmaisujen ja kronotoopin muodot romaanissa (n. 1937). Eräs keskeinen Bahtinin ajatuksia kiteyttävä teos tutkielmassani taas on Gary Saul Morsonin ja Caryl Emersonin Mikhail Bakhtin: Creation of Prosaics (1990). Tutkielmani sijoittuu osaksi läntisen bahtinilaisen tutkimuksen jatkumoa ja sille tyypillistä tapaa yhdistää bahtinilainen tutkimusote osin kerronnallisiin metodeihin.

Tutkielmani keskeisimpiä havaintoja on ensinnäkin se, että nähdäkseni kasinoa voidaan perustellusti pitää Dostojevskin kronotooppina kohdeteoksessa. Uskon tutkielmani myös tuoneen uusia näkökulmia teoksen karnevaalin ja henkilöhahmojen tarkasteluun. Päähenkilöhahmo Aleksei Ivanovitš hahmottuu tutkielmani valossa erityisen kiintoisana esimerkkinä kertojahahmon yhdistävästä epäluotettavuudesta, ja Aleksein kautta hahmottuu nähdäkseni uusi puoli myös teoksen yleensä tuhoisaksi tulkitun peliriippuvuuden luennasta. Tutkielmassani teoksen karnevalistisen luennan kautta peliriippuvuus hahmottuu ambivalenttina ideana, jolla on tuhoisuuden lisäksi positiivinen, miltei uudestisynnyttävä ja elämäntarkoituksellinen puolensa.