Virusten käyttö immunoterapiassa

Abstract

Syövällä tarkoitetaan ryhmää erilaisia sairauksia, joissa solut alkavat jakautua hallitsemattomasti geenimutaatioiden seurauksena. Yksi syövän hoitokeinoista on immunoterapia, jossa kehon oma immuunijärjestelmä aktivoidaan tappamaan syöpäsoluja. Immunoviroterapiassa käytetään onkolyyttisiä viruksia, jotka ovat luonnollisesti tai geneettisesti muokattuja viruksia, joilla on kyky tuhota syöpäsoluja suorasti ja epäsuorasti. Onkolyysillä tarkoitetaan syöpäsolujen suoraa tuhoamista, jossa onkolyyttinen virus replikoituu syöpäsolussa ja lopulta hajottaa solun. Hajoamisen seurauksena vapautuneet antigeenit laukaisevat isännän immuunijärjestelmän ja kasvaimen vastaisen immuniteetin, jolloin epäsuora syöpäsolujen tuhoaminen alkaa. Lisäksi onkolyyttiset virukset muokkaavat kasvaimen mikroympäristöä (tumor microenvironment, TME), jossa on alhainen immunogeenisyys ja immuunisolujen toiminta on vaimennettu. Onkolyyttiset virukset parantavat kasvaimen vastaisten immuunisolujen sisään virtausta sekä aktivoivat kasvaimen vastaisia immuunisoluja.

Onkolyyttiset virukset voivat olla yksi- tai kaksijuosteisia RNA- tai DNA- viruksia. Onkolyyttisistä viruksista erityisesti adenoviruksia ja herpes simplex virusta (HSV) on tutkittu laajasti syövän immunoterapiassa ja molemmista on geneettisesti muokattu syövän hoitoon hyväksyttyjä onkolyyttisiä viruksia. Onkolyyttisten virusten genomia voidaan muokata, jolloin niistä saadaan tehokkaampia ja turvallisempia. Genomista voidaan poistaa ei välttämättömiä geenejä ja korvata ne muokatuilla siirtogeeneillä. Menestynein esimerkki muokatusta onkolyyttisestä viruksesta on TVEC, joka on muokattu herpes simplex 1-viruksesta (HSV-1). Lisäksi onkolyyttisiä viruksia voidaan käyttää yhdessä muiden syöpäterapioiden kanssa, kuten dendriittisolupohjaisten syöpärokotteiden tai kimeerisen antigeenirespetori (CAR) T-soluterapian kanssa.

Vuoteen 2022 mennessä neljä onkolyyttistä virusta on hyväksytty syövän hoitoon, ja haittatapahtumat hoitoon liittyen ovat osoittautuneet lieviksi muihin syövän hoitokeinoihin verrattuna. Onkolyyttisten virusten käytössä syövän immunoterapiassa on kuitenkin yhä haasteita, vaikka niiden käyttöä onkin tutkittu paljon. Tulevaisuudessa tärkeää olisi löytää tasapaino eri geneettisten ominaisuuksien välillä, jolloin onkolyyttisten virusten ominaisuuksia pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on heikentää viruksen patogeenisyyttä, lisätä kasvain selektiivisyyttä, vähentää haittavaikutuksia sekä lisätä eksogeenisiä terapeuttisia geenejä viruksen genomiin. Tulevaisuudessa on myös mahdollista siirtyä yksilölliseen syövänhoitoon, jolloin valituilla kasvainspesifisillä peptideillä voidaan suunnitella yksilöllisiä hoitoja. Yhdistelmälääkitys näyttäisi kuitenkin tällä hetkellä olevan edullisin sekä tehokkain tapa käyttää onkolyyttisiä viruksia syövän immunoterapiassa.