Nuorten biologian ja maantiedon opettajien työhyvinvointi ja työssäjaksaminen

Abstract

Opettajan ammatti on kuormittava ja opettajien työnkuva on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä työmäärän kasvaessa jatkuvasti. Yhä useampi opettaja uupuu muun muassa liian suuren työmäärän takia ja harkitsee alanvaihtoa ja opetusalan pitovoima on heikentynyt. Erityisen suuressa uupumisriskissä ovat nuoret, juuri työuransa aloittaneet opettajat. Samalla, kun opettajien työhyvinvointi on ollut laskussa, ovat suomalaisnuorten oppimistulokset heikentyneet. Tutkimustietoa opettajien työhyvinvoinnista on runsaasti ja aihe on ollut esillä myös mediassa. Eri aineiden opettajien työhyvinvoinnista ei kuitenkaan ole tehty tutkimuksia, vaikka tiedetään, että esimerkiksi aineenopettajat ovat suuremmassa uupumisriskissä kuin luokanopettajat ja eri aineiden opettajien tuntimäärät sekä työtavat ja opetusmenetelmät eroavat toisistaan. Biologian ja maantiedon aineenopettajilta edellytetään monipuolisten opetusmenetelmien ja arviointitapojen käyttöä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää:

1. Miten nuoret biologian ja maantiedon aineopettajat voivat työssään ja ovatko he harkinneet alanvaihtoa? 2. Mitkä tekijät kouluarjessa vaikuttavat biologian ja maantiedon opettajien työhyvinvointiin ja miten? 3. Miten koettu työhyvinvointi ja työssä jaksaminen heijastuvat biologian ja maantiedon opetukseen?

Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisenä otantatutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sähköisenä kyselynä Google Forms -lomakkeella. Kysely sisälsi sekä suljettuja, että avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen perusjoukkona olivat nuoret, alle viisi vuotta työelämässä olleet biologian ja maantiedon opettajat. Kyselyyn vastasi yhteensä 43 opettajaa. Aineistoa käsiteltiin tilastollisesti piirtämällä siitä kuvaajia ja avoimille kysymyksille suoritettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimustulosten mukaan nuoret biologian ja maantiedon opettajat nauttivat työstään, mutta siitä huolimatta työ uuvuttaa heidät ja alanvaihtoa on harkinnut joka toinen vastaaja. Syyt alanvaihdon harkinnalle ovat pitkälti samoja, mitä työhyvinvointia heikentävät tekijät: suurin yksittäinen syy sekä alanvaihdon harkintaan, että työhyvinvoinnin laskuun on kiireestä ja liiasta työmäärästä johtuva työn kuormittavuus. Työhyvinvointia parantavissa tekijöissä korostuu opettajan työn sosiaalisuus voimavarana, joka auttaa jaksamaan myös silloin, kun töitä on liikaa. Erityisesti työyhteisön rooli nähdään suurena työhyvinvoinnille. Toisaalta opettajan työn sosiaalinen ja emotionaalinen puoli ja sen kuormittavuus korostuvat myös työhyvinvointia heikentävänä tekijänä. Vastaajat myös tunnistavat työhyvinvoinnin vaikuttavan opetukseen. Työhyvinvoinnin ollessa heikko aikaa suunnittelulle jää vähemmän, jolloin tunnit ovat opetusmenetelmiltään yksipuolisempia ja myös opettaja-oppilasvuorovaikutussuhde kärsii. Tämä vaikuttaa suoraan oppilaiden oppimistuloksiin.