Työuraansa aloittelevien erityisopettajien ajatuksia työhyvinvoinnistaan

Abstract

Induktiovaihe on opettajan työuran ensimmäinen valmistumisen jälkeinen ajanjakso, jonka tyypillinen tehtävä on ammattiin kiinnittyminen. Työhyvinvointi on yksilön psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä työhön liittyviä voimavaroja kuvastava käsite. Erityisopettajan työhyvinvointiin on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota työuran induktiovaiheessa, sillä induktiovaihe on haastava ja haavoittuvainen vaihe opettajan työuralla, jonka aikana opettaja voi kokea itsensä kykenemättömäksi hoitamaan työtehtäviään.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat heikentäneet ja mitkä lisänneet työuransa induktiovaiheessa olevien erityisopettajien työhyvinvointia työuran alussa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, ja sen lähestymistapana toimii yleinen laadullinen tutkimus. Tutkielmassani induktiovaiheella tarkoitetaan viittä ensimmäistä työvuotta erityisopettajan työuralla. Aineistonkeruu toteutettiin Webropol-palvelimen kautta tehdyllä kyselylomakkeella, johon osallistui yhteensä 29 työuransa induktiovaiheessa olevaa erityisopettajaa. Vastaajiin lukeutui laaja-alaisia erityisopettajia, erityisluokanopettajia ja ammatillisia erityisopettajia, joista kaikista käytetään tutkielmassani käsitettä erityisopettaja. Kysyin kyselyssä työuransa induktiovaiheessa olevien erityisopettajien antamia merkityksiä työhyvinvoinnille, työhyvinvointia heikentäneitä tekijöitä, työhyvinvointia lisänneitä tekijöitä ja sitä, oliko työhyvinvointia tuettu työuran alussa. Toteutin aineison analyysin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntämällä, ja analyysiin päätyivät vastaukset, jotka liittyivät työhyvinvointia lisänneisiin ja heikentäneisiin tekijöihin.

Työuransa induktiovaiheessa olevien erityisopettajien työhyvinvointia lisäsivät kollegiaalinen tuki, johon lukeutui työyhteisön tuki sekä yhteistyön sujuvuus, työyhteisön ulkopuolinen tuki eli esimerkiksi työnohjaus tai työpsykologin tuki, työnkuva, jolla viitattiin työnkuvan vaihtumiseen tai säilymiseen samassa yksikössä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, johon liitettiin itsemyötätunto sekä työn ja henkilökohtaisen elämän tasapaino. Työhyvinvointia heikensivät puolestaan työpaikan sisäiset haasteet, joihin lukeutui huonovointisuus työyhteisössä, haastavat kasvatustilanteet, haasteet esihenkilön kanssa, resurssien puutteellisuus ja työympäristön haasteet. Työhyvinvointia heikensi myös työnkuvan omaksumisen haasteet, joita olivat haasteet perehdytyksessä, haasteet uuden oppimisessa ja minäpystyvyyden haasteet.