Ympäristöahdistuksen yhteys ympäristötoimijuuteen

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee ympäristöahdistuksen ja ympäristötoimijuuden yhteyttä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko koetulla ympäristöahdistuksella yhteyttä ympäristötoimijuuteen. Toisena tavoitteena on löytää ne seikat, jotka motivoivat ympäristöahdistusta kokevaa yksilöä toimimaan ympäristön kannalta kestävästi, eikä näin ollen koe lamaantumista tai tunteiden kieltämistä. Aihe on merkityksellinen ja ajankohtainen, koska ympäristöahdistusta koetaan nykymaailmassa hyvin paljon ympäristökriisin ollessa jokapäiväisessä elämässämme läsnä.

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa on koottu aiempien tutkimusten tuloksia yhteen ajantasaisen ymmärryksen saavuttamiseksi. Aineistona on käytetty seitsemäätoista vertaisarvioitua julkaisua. Tutkimuksessa havaittiin ympäristöahdistuksen olevan hyvin monimutkainen ja vaihteleva tunnetila. Tutkimuksen tuloksissa löydettiin ympäristöahdistuksen olevan yhteydessä ympäristötoimijuuteen sekä motivoivana että lamauttavana tunteena. Ympäristöahdistuksen taustalta havaittiin monia seikkoja, jotka edesauttavat ympäristötoimijuutta. Tärkeimmät löydökset tässä tutkimuksessa olivat muiden tunteiden kuten ympäristötoivon, -pelon ja -syyllisyyden kokeminen, yksilön vihreä identiteetti ja maailmankuva sekä kognitiiviset prosessit. Minäpystyvyyskokemuksilla havaittiin olevan myös iso merkitys ympäristöahdistuksen ja -toimijuuden yhteydessä. Ympäristötoimijuuden lamautumiseen puolestaan tutkimuksen tulosten pohjalta johtivat esimerkiksi ylikuormittuminen, toivottomuus, avuttomuus ja erilaiset uhkaa välttelevät reaktiot kuten kieltäminen.

Tulokset kertovat kuinka merkityksellistä ympäristöahdistuksen käsittely oikealla tavalla on, jotta yksilö voi valjastaa haastavan tunteen toiminnaksi. Tuloksista voidaan myös päätellä niitä keinoja, joihin voidaan yksilö, ryhmä ja yhteiskunta tasolla panostaa, jotta ympäristöahdistuksen käsittely olisi tehokasta. Lopulta tärkeintä on kuitenkin ympäristökriisin ja sen aiheuttamien haastavien tunteiden kohtaaminen sekä mahdollisuudet käsitellä tunteita. Tutkimuksen aikana havaittiin tarvetta jatkotutkimukselle, koska aiheen ympärillä käytännön keinoja on toistaiseksi vähän. Olisi tärkeää löytää esimerkiksi sosiaalisen tuen ja verkostoitumisen välineitä ympäristötoimijuuden taustalle ja ympäristöahdistuksen vähentämiseksi. Jatkotutkimuksessa voisi hyödyntää myös toimijuus-, osallisuus-, tunne- ja motivaatioteorioita, jotta saataisiin kokonaisvaltainen käsitys ympäristöahdistuksen vaikutuksesta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin ja ympäristötoimijuuteen. Tutkimukseen olisi merkityksellistä liittää teemoja planetaarisesta hyvinvoinnista, jolla tarkoitetaan ihmisen ja muun luonnon tasapainoista yhteiseloa ja yhteyttä.