Lasten kokemuksia ulossulkemisesta varhaiskasvatuksessa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve muodostaa ja ylläpitää positiivisia sosiaalisia suhteita, ja suhteiden puuttuminen johtaa negatiivisiin tunteisiin. Sosiaalisesti eristäytymistä kokevat lapset omaavat korkeamman riskin erilaisille heikon terveyden osa-alueille ja varhain vertaisryhmässä heikommin hyväksytyt lapset saattavat omata riskin myös myöhemmillä luokilla tapahtuvalle kaltoinkohtelulle. Ryhmään kuuluminen sekä ystävät ovat lapsille ja heidän hyvinvoinnilleen tärkeitä ja lapset ovat motivoituneita ylläpitämään ystävyyssuhteitaan. Lasten ystäväpiirit voivat olla epävakaita ja sisältää jatkuvaa neuvottelua ulossulkemisesta. Ulossulkeminen voi siten olla osa lasten päivittäistä elämää varhaiskasvatuksessa. Ulossulkeminen vaikuttaa olevan yhteydessä myös lasten negatiivisiin tunnekokemuksiin sekä negatiivisiin seuraamuksiin terveyden ja koulunkäynnin suhteen. Ulossulkemista voi olla henkilöstön näkökulmasta haastavaa havaita ja varhaiskasvatuksessa yhteenkuuluvuuden tukeminen ja ulossulkemisen estämisen keinot eivät aina ole tiedostettuja tai ääneen lausuttuja. Tutkielma pyrkii ymmärtämään lasten näkökulmaa ulossulkemisesta ja katsomaan ulossulkemiselle olennaisia osa-alueita lasten näkökulmasta.

Tutkielma toteutetaan integroivana kirjallisuuskatsauksena keskeisestä tutkimuskirjallisuudesta. Tuloksista käy ilmi lasten kokevan ahdistavia tunteita kohdatessaan ulossulkemista ja näiden tunteiden myös vaikuttavan lasten kykyyn toimia tilanteissa. Opettajat eivät aina havaitse ulossulkemista lasten keskuudessa ja lapset saattavat kokea henkilökunnan olevan saavuttamattomissa tai tietämättömiä ulossulkemisesta. Tulokset korostavat tarvetta syventyä lasten kokemuksiin ja vertaiskulttuuriin ja kehittää yhteenkuuluvuutta tukevaa ja ulossulkemista estävää varhaiskasvatusta. Myös opettajien näkökulmia suhteessa ulossulkemiseen tulisi tutkia lisää, jotta voidaan ymmärtää ulossulkemisen todellista tilannetta varhaiskasvatuksessa