“Asiasta voisi ja pitäisi puhua enemmän.“ : vanhempien käsityksiä tunnekasvatuksesta

Abstract

Tunnekasvatus on noussut eräänlaiseksi trendi-ilmiöksi, josta on alettu puhua yhä enemmän niin mediassa kuin koulumaailmassakin. Vanhempien käsityksiä tunnekasvatuksesta on Suomessa kuitenkin tutkittu vielä verrattain vähän. Lasten tunne elämä kehittyy osittain geneettisen perimän kautta, mutta lapset oppivat säätelemään tunteitaan käyttämällä esimerkkinä myös vanhempiensa tunnesäätelytapoja, jonka lisäksi vanhempien tunnekasvatuskäytännöt vaikuttavat merkittävästi lapsen kehitykseen sekä hyvinvointiin.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu tunnekasvatukseen sisältyvistä käsitteistä sekä tunnekasvatukseen kohdistuvista ilmiöistä ja tutkimuksista. Esittelemme vanhemmuuden, tunteen, tunneälyn, tunteiden säätelyn ja tunnekasvatuksen käsitteet. Näiden pohjalta tarkastelemme sitä, mitkä tekijät vaikuttavat vanhempien käsitykseen tunnekasvatuksesta ja heidän valmiuteensa toimia lapsen tukena tunteiden kohtaamisessa ja niiden käsittelyssä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä sekä kokemuksia vanhemmilla on tunnekasvatuksesta. Tutkielma pureutuu tarkemmin siihen, mitä tunnekasvatus vanhemmille tarkoittaa, millaiset sisällöt tunnekasvatuksessa nähdään tärkeinä sekä haasteellisina ja millaiset valmiudet vanhemmat kokevat omaavansa tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty yleisluonteista laadullista lähestymistapaa sekä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto koostuu sähköisestä kyselylomakkeesta, johon vastasi 25 vanhempaa.

Tutkimustuloksista nousi esille, että vanhemmat kokevat tunnekasvatuksen tärkeäksi, mutta siitä ei saada riittävästi tietoa tai puhuta tarpeeksi. Vanhempien käsitykset tunnekasvatuksen sisällöistä olivat kuitenkin varsin yhteneviä aiemman tutkimustiedon kanssa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että olemme eräänlaisessa murroskohdassa, missä nykypäivän vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsiaan tasapainoiseen tunne-elämään, vaikka heidän omassa lapsuudessaan tunnekasvatus on jäänyt puutteelliseksi. Yksi tulosta selittävistä tekijöistä voikin olla se, että tunnekasvatuksen käsite on kehittynyt vasta 1990-luvulla, joka osaltaan kasvattaa tietämyksellistä kuilua sukupolvien välillä.