Antikoagulaatiohoidon teho ja turvallisuus dialyysipotilailla

Abstract

Oulun yliopistollisen sairaalan munuaiskeskuksessa ja Oulaskankaan dialyysiosastolla sai kroonisen munuaisten vajatoiminnan vuoksi dialyysihoitoja 1.1.2018-31.12.2022 välisenä aikana 391 potilasta, joista 106 (27 %) potilaalla todettiin jokin antikoagulaatiohoidon indikaatio. Antikoagulaation indikaatio valtaosalla (89 %) oli eteisvärinä, muita indikaatioita olivat keuhkoembolia, syvä laskimotukos ja mekaaninen keinoläppä. Ak-hoidoksi 34 %:lle potilaista oli valittu varfariini, 27 %:lle pienimolekylaarinen hepariini (LMWH), 4 %:lle suora oraalinen antikoagulantti (DOAC) sekä 35 %:lla potilaista ei ollut käytössä ak-hoitoa todetusta indikaatiosta huolimatta. Ak-hoidetuilla potilailla tukoksia (aivoinfarktit, keuhkoemboliat) todettiin 9 %:lla, ei ak-hoitoa saaneiden ryhmässä 11 %:lla. Vuotoja (aivoverenvuodot, GI-kanavan vuodot, muut merkittävät vuodot) ak-hoidetuilla esiintyi 9 %:lla, ei ak-hoidetuilla 14 %:lla. Eteisvärinän takia varfariinia saaneilla tukostapahtuma kehittyi 8 %:lle potilaista, kun ei ak-hoitoa saaneilla eteisvärinäpotilailla tukostapahtuma todettiin 11 %:lla, (p = 0,907). Eteisvärinän takia varfariinilla hoidetuista vuodon sai 17 %, ei ak-hoitoa ryhmässä 14 % (p = 0,297).

Tutkimuksemme osoitti, että eteisvärinä on yleistä dialyysipotilailla. Varfariini oli käytetyin antikoagulantti noin kolmanneksella eteisvärinäpotilaista, joista niin ikään noin kolmannes oli päätetty jättää hoitamatta antikoagulaatiolla. Näitä ryhmiä verrattaessa varfariini ei näyttänyt suojaavan tukoksilta, toisaalta varfariini ei lisäännyt vakavia vuotoja.