Ilveslajien saalistuskäyttäytyminen
Rudnäs, Heta (2024-04-05)
H. Rudnäs
05.04.2024
© 2024, Heta Rudnäs. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404052563
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404052563
Tiivistelmä
Eläinten käyttäytyminen maapallon erilaisissa elinympäristöissä voi olla vaihtelevan monipuolista. Petoeläinten, kuten ilveslajien, saalistuskäyttäytyminen voi vaihdella muun muassa itse pedon lajin tai saalislajin mukaan. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on tarkastella eri ilveslajien saalistuskäyttäytymismuotoja ja niiden piirteitä.
Ilves on yksinelävä, nopealiikkeinen saalistaja, jonka saaliit voivat olla muun muassa eri jänis- ja sorkkaeläimet. Ilves voi osoittaa taipumusta saalistaa tiettyä ikä- tai sukupuoliryhmää riippuen saalislajin koosta. Ilveslajien saalistustapoihin kuuluu useimmiten pyrkimys päästä vaanien mahdollisimman lähelle saalista. Yksilöllistä vaihtelua kuitenkin esiintyy saalistustavoissa. Ilveksien saalistuksen yhteydessä hyökkäystä seuraa yleisesti jahti, joiden pituus voi vaihdella kymmenestä metristä melkein 100 metrin pituisiksi.
Näköaisti on keskeisessä asemassa saalistuksessa, mikä voi tehdä joidenkin saaliseläinten havaitsemisesta haastavaa. Esimerkiksi Kanadan ilveksen (Lynx canadensis) pääasiallista ravintoa ovat lumikenkäjänikset, joiden valkoinen talviturkki auttaa piiloutumaan pedoilta talvella. Vastaavanlaisissa ympäristöissä näköaistin pääasiallinen käyttö saalistuksessa voi lisätä pedon energiakulutusta haitallisesti.
Hajumerkintöjä tehdessä ilveslajit merkkaavat reviirialueitaan, mutta saalistuksen yhteydessä hajumerkinnät voivat olla haitallisia. Hajumerkinnät voivat houkutella paikalle kilpailevia petolajeja, jotka voivat häätää ilveksen pois kaadetun saaliin luota. Tieteellisissä tutkimuksissa ilveksen on huomattu tekevän vähemmän hajumerkintöjä sekä saalistuksen että saaliin syömisen yhteydessä.
Ilveslajit ovat sopeutuneet elämään erilaisissa elinympäristöissä muun muassa vaihtelevien saalistuskäyttäytymismuotojen avulla. Mukauttamalla saalistusta vallitseviin elinolosuhteisiin ilveslajit voivat parantaa kelpoisuuttaan ja selviytyä todennäköisemmin elinympäristön muutoksista.
Ilves on yksinelävä, nopealiikkeinen saalistaja, jonka saaliit voivat olla muun muassa eri jänis- ja sorkkaeläimet. Ilves voi osoittaa taipumusta saalistaa tiettyä ikä- tai sukupuoliryhmää riippuen saalislajin koosta. Ilveslajien saalistustapoihin kuuluu useimmiten pyrkimys päästä vaanien mahdollisimman lähelle saalista. Yksilöllistä vaihtelua kuitenkin esiintyy saalistustavoissa. Ilveksien saalistuksen yhteydessä hyökkäystä seuraa yleisesti jahti, joiden pituus voi vaihdella kymmenestä metristä melkein 100 metrin pituisiksi.
Näköaisti on keskeisessä asemassa saalistuksessa, mikä voi tehdä joidenkin saaliseläinten havaitsemisesta haastavaa. Esimerkiksi Kanadan ilveksen (Lynx canadensis) pääasiallista ravintoa ovat lumikenkäjänikset, joiden valkoinen talviturkki auttaa piiloutumaan pedoilta talvella. Vastaavanlaisissa ympäristöissä näköaistin pääasiallinen käyttö saalistuksessa voi lisätä pedon energiakulutusta haitallisesti.
Hajumerkintöjä tehdessä ilveslajit merkkaavat reviirialueitaan, mutta saalistuksen yhteydessä hajumerkinnät voivat olla haitallisia. Hajumerkinnät voivat houkutella paikalle kilpailevia petolajeja, jotka voivat häätää ilveksen pois kaadetun saaliin luota. Tieteellisissä tutkimuksissa ilveksen on huomattu tekevän vähemmän hajumerkintöjä sekä saalistuksen että saaliin syömisen yhteydessä.
Ilveslajit ovat sopeutuneet elämään erilaisissa elinympäristöissä muun muassa vaihtelevien saalistuskäyttäytymismuotojen avulla. Mukauttamalla saalistusta vallitseviin elinolosuhteisiin ilveslajit voivat parantaa kelpoisuuttaan ja selviytyä todennäköisemmin elinympäristön muutoksista.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37957]