Ensi- ja jälkitavujen vokaaliston reaaliaikainen muuttuminen Kinnulan murteessa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani ensi- ja jälkitavujen vokaaliston reaaliaikaista muuttumista Kinnulan murteessa. Keskityn tutkielmassani jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatioon ja ensitavun AA:n diftongiutumiseen. Tutkin, millaista variaatiota aineistossa esiintyy ja miten se on muuttunut 60 vuoden aikana.

Tutkielmani aineisto koostuu sekä Suomen kielen nauhoitearkistosta löytyvistä nauhoitteista että itse kerätyistä nauhoitteista. Tutkimuksessani käytetyn aineiston kesto on yhteensä viisi tuntia. Informantteina ovat 1890-luvulla syntynyt pariskunta, 1890-luvulla syntynyt nainen ja 1950-luvulla syntynyt pariskunta. Kaikki informantit edustavat nauhoitushetkellä vanhojen ikäryhmää. Vanhan aineiston haastattelut on nauhoitettu 1960-luvulla ja uuden aineiston nauhoitteet on tallennettu 2020-luvulla.

Tutkimukseni on reaaliaikatutkimus, jossa tutkitaan kielen todellista muutosta vuosien aikana. Reaaliaikatutkimuksessa verrataan eri aikaan kerättyjä mutta taustoiltaan samanlaisia aineistoja toisiinsa. Aineistojen erojen perusteella arvioidaan puhekielen muutoksen suuntaa. Tutkimukseni edustaa reaaliaikatutkimuksen tyypeistä trenditutkimusta, sillä vertailen 60 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia eri puhujien puhekielessä. Tutkimusasetelma on kummassakin aineistossa sama, sillä puhetta on tallennettu kumpanakin aikana kieliyhteisön vanhojen ikäryhmään kuuluvilta puhujilta.

Ensitavun AA:n diftongiutuminen on tutkimukseni mukaan väistyvä piirre Kinnulan murteessa. Täysin diftongiutuneet muodot ovat vähentyneet 60 vuoden aikana, kun taas yleiskieliset pitkävokaaliset muodot ovat lisääntyneet. 2020-luvun aineistossa on lisäksi lieviä diftongeja, joita ei voi kuuleman perusteella sijoittaa kumpaankaan ääripäähän. Lievien diftongien esiintyminen uudessa aineistossa kertoo meneillään olevasta muutoksesta.

Jälkitavujen A-loppuisissa vokaaliyhtymissä variaatio on yksinkertaistunut ja muuttunut yleiskielisemmäksi 60 vuoden aikana. Kaikissa jälkitavujen A-loppuisissa vokaaliyhtymissä yleiskielinen variantti on yleisin 2020-luvun informanttien puhekielessä. eA- ja OA-loppuisissa vokaaliyhtymissä toiseksi yleisin variantti on diftongiutunut variantti. 1960-luvun informanteilla esiintyneitä eA-yhtymän variantteja iA ja ie sekä OA-yhtymän variantteja UA, Oe, OtA, OvA ja O ei esiinny 2020-luvun informanteilla lainkaan. UA- ja iA-loppuisissa vokaaliyhtymissä yleiskieliset variantit UA ja iA ovat ainoat 2020-luvun aineistossa esiintyvät variantit. 1960-luvun informanteilla ilmenee yleiskielisen variantin lisäksi UA-yhtymässä variantit Ue ja UvA ja iA-yhtymässä variantit ii ja ijA.

Vaikka tutkimukseni informanttien määrä on vähäinen ja aineisto melko suppea, voi tuloksia pitää suuntaa antavina. Tutkimustulokseni eivät siis ole yleistettävissä koskemaan kaikkien kinnulalaisten puhekielessä tapahtuvia muutoksia. Tutkimukseni paikkaa aukkoa fennistiikan tutkimuskentässä, sillä Kinnulan murretta ja ylipäätään Keski-Suomen murretta on tutkittu varsin vähän. Kinnulan murteen tutkimusta voisi jatkaa eteenpäin lisäämällä informanttien määrää ja keräämällä laajemman aineiston. Siitä voisi myös tutkia muita murrepiirteitä ja esimerkiksi sitä, miten variaatio on muuttunut eri ikäryhmissä ja eri sukupuolten välillä.