Pedagogisen rakkauden merkitys erityisherkän oppilaan kohtaamisessa

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia, millainen merkitys pedagogisella rakkaudella on erityisherkän oppilaan kohtaamisessa. Tutkielma on toteutettu laadullisena kirjallisuuskatsauksena. Aluksi käsitellään pedagogista rakkautta ja millainen rakastava opettaja on oppilaitaan kohtaan. Toiseksi käsitellään erityisherkkyyttä ja miten opettajan tulisi kohdata erityisherkkä oppilas. Lopuksi yhdistetään nämä kaksi asiakokonaisuutta, jolloin saavutetaan tutkimukselle asetettu tavoite.

Pedagoginen rakkaus tarkoittaa aitoa kohtaamista, läsnäoloa ja kunnioitusta. Se muodostuu tunteiden, tekojen ja opittujen mallien kautta. Pedagoginen rakkaus näkyy opettajan toiminnassa esimerkiksi kärsivällisyytenä, luottamuksena oppilaan kykyihin ja mahdollisuuksiin, anteeksiantavaisuutena ja välittämisenä. Rakastava opettaja huomioi oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvinvoinnin. Pedagoginen herkkyys, pedagoginen tahdikkuus ja sensitiivinen vuorovaikutus liittyvät hyvin läheisesti pedagogiseen rakkauteen.

Erityisherkkyys on yksilön synnynnäinen ominaisuus reagoida ympäristön ärsykkeisiin tavallista voimakkaammin. Se vaikuttaa hyvin monipuolisesti yksilön elämään ja toimintaan. Erityisherkät kohtaavat koulumaailmassa useita haasteita, mutta heidän vahvuuksistaan on myös paljon hyötyä heidän koulunkäynnissään ja elämässään. Opettaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa erityisherkän oppilaan hyvinvointiin ja koulunkäyntiin.

Tutkielmassa löydettiin useampi erityisherkän oppilaan kohtaamisessa huomioitava asia, johon pedagogisella rakkaudella saattaisi olla merkitystä. Pedagogisen rakkauden avulla voidaan vaikuttaa erityisherkän oppilaan identiteetin ja itsetunnon vahvistamiseen. Lisäksi rakastava opettaja auttaa erityisherkkää oppilasta hänen voimakkaiden tunteidensa käsittelyssä. Tutkielmassa pedagoginen tahdikkuus nousi merkittäväksi tekijäksi erityisherkän oppilaan ymmärtämisessä.