Rahkasammalet suoekosysteemien hallitsijoina : vaikutukset hiilen, ravinteiden ja veden kiertoon

Abstract

Rahkasammalia (Sphagnum-suku) kuvaillaan usein ekosysteemien insinööreiksi. Tämän pystyy todella ymmärtämään, kun tarkastelee kaikkia prosesseja mihin rahkasammalet pystyvät vaikuttamaan. Niiden hajoamista hidastava kemiallinen koostumus sekä kyky happamoittaa ympäristöään ohjaavat paikallisia ympäristöolosuhteita, mikä tekee niistä usein soiden hallitsijoita. Suotyyppejä on kymmeniä erilaisia, mutta niiden yhteisenä tunnuspiirteenä on turpeen kertyminen. Turpeeseen on sitoutuneena suuret määrät hiilidioksidia ja täten suot sekä rahkasammalet ovat merkittävässä asemassa ilmastonmuutoksen kannalta. Rahkasammalten merkittävimmät vaikutukset ovat vaikutukset suoekosysteemien hiilen, ravinteiden sekä veden kiertoon. Ymmärtääksemme näitä ekosysteemiprosesseja, meidän on tunnettava myös rahkasammalten toiminnalliset ominaisuudet sekä niihin vaikuttavat ympäristötekijät.

Tärkeimmät tekijät, jotka ohjaavat rahkasammalten ominaisuuksia ovat valon ja veden saatavuus. Erityisesti vesi on avaintekijänä rahkasammalten toimintoihin, sillä monet tekijät, kuten hiilidioksidin saatavuus, linkittyvät siihen ja sitä kautta rahkasammalten kasvuun. Rahkasammalten biomassan tuotto on riippuvaista fotosynteesitehokkuudesta, joka vaihtelee lajeittain. Rahkasammalten kasvu ja hajoaminen säätelevät sekä ekosysteemitasolla että maailmanlaajuisesti orgaanisen hiilen kiertoa.

Toinen ekosysteemiprosessi, johon rahkasammalet vaikuttavat on ravinteiden kierto. Ravinteista typpi ja fosfori rajoittavat useimmiten kasvien kasvua. Rahkasammalet pystyvät kuitenkin imemään ammoniumia (NH₄⁺) ilmakehän laskeumasta ja lisäksi niillä on apunaan symbionttisessa suhteessa eläviä typensidontaan kykeneviä mikro-organismeja eli diatsotrofeja. Valolla on havaittu olevan huomattavaa vaikutusta typensidontanopeuksiin, kun taas fosforin saatavuuteen vaikuttavat erityisesti pH ja lämpötila. Typen ja fosforin kokonaispitoisuudet vaihtelevat suotyypistä riippuen, mutta niiden välinen suhde on herkkä muutoksille.

Kolmantena, rahkasammalet säätelevät paikallisesti myös veden kiertoa. Rahkasammalilla on ainutlaatuinen kyky varastoida vettä, mutta tästä huolimatta ne eivät siedä pitkään jatkuvaa kuivuutta. Pohjaveden pinnan aleneminen voi helposti aiheuttaa tapahtumien ketjun, joka vaikuttaa koko suoekosysteemiin. Tätä uhkaavat sekä ilmastonmuutos että ihmisten maankäyttö. Rahkasammalet ohjaavat monia soiden ekosysteemiprosesseja ja niiden merkitys on tärkeä ymmärtää, jotta voimme suojella näitä ainutlaatuisia ekosysteemejä. Tulevaisuudessa soiden suojelu on entistä tärkeämpää sekä ilmastokriisin torjunnan että biologisen monimuotoisuuden turvaamisen kannalta.