Rakennetun ympäristön arvot ja käänteisarvottaminen

Abstract

Abstrakti

Katsauksessa tarkastellaan ajankohtaisten rakennussuojeluesimerkkien avulla rakennusten arvottamisen monimuotoista kenttää ja arvottamisen sisäisiä ristiriitoja. Rakennetun ympäristön arvot ja arvojen tunnistamisen prosessit ovat viime vuosina olleet kansainvälisen tutkimuskiinnostuksen kohteena, ja katsauksessa pohditaan arvottamisen uusia lähestymistapoja soveltaen niitä suomalaisten tapausten tarkasteluun. Keskeisenä ilmiönä on käänteisarvottaminen (de-heritagisation), eli prosessi, jossa aiemmin arvokkaaksi luokitellun rakennuskannan luokitteluarvoja heikennetään tai ne poistetaan kokonaan, sekä uudelleenarvottaminen (re-heritagisation), jossa esimerkiksi nostetaan esiin kohteita, jotka ovat aiemmin jääneet arvottamisen ulkopuolelle. Katsauksessa tarkastellaan arvottamiskeskustelun moniäänisyyttä, ja nostetaan erityisesti esiin paikallisyhteisön merkitys arvottamiskeskustelussa. Samalla pohditaan sitä, mikä merkitys on arvottamishierarkialla eli sillä, onko kohde valtakunnallisesti, maakunnallisesti vai paikallisesti arvokas. Kulttuuriympäristödiskurssissa puhe ei ainoastaan ​​heijasta sosiaalisia merkityksiä, suhteita ja kokonaisuuksia, vaan se myös muodostaa ja hallitsee niitä, ja luo perustelut kohteen arvottamiselle ja suojelulle. Paikallinen kokemus arvokkaasta ja identiteetille tärkeästä rakennetusta ympäristöstä tulee usein mitätöidyksi päätöksenteossa, mikä puolestaan luo ristiriitatilanteita ja kiistoja rakennusten ja ympäristön suojelusta. Kulttuuriympäristön uudelleenmäärittelyn vaatimus on noussut esiin viimeaikaisessa tutkimuksessa, ja erityisesti tuo vaatimus on ollut havaittavissa paikallisyhteisöjen osallistuessa rakennusperinnön suojelusta käytävään keskusteluun.